Päivä jona vein säärikarvani biitsille

Seuraa fakta: minä sheivaan ainoastaan muiden takia. Monet kuulemma sheivaavat ihan itsensä vuoksi, mutta minä en ole koskaan kuulunut heihin. Hankkiudun karvoistani eroon vain ja ainoastaan siksi, että jos en niin tee, julkisella paikalla karvat paljastavissa vaatteissa alkaa helposti hävettää. Häpeä ei johdu siitä, että pitäisin karvojani kamalina, vaan tuomitsemisen pelosta: nauravatko ihmiset minulle, tai katsovatko inhoten? Siksi sheivaan. Häpeän takia, ja muiden takia.

Tai oikeamminkin: siksi olen sheivannut. Olen meinaan päättänyt lopettaa sekä sheivaamisen että esimerkiksi luonnontilaisten säärikarvojeni häpeämisen. Ja tänä kesänä veinkin karvaiset koipeni ihka ensimmäistä kertaa rannalle ilman että häpesin sitä pätkääkään.

rannalla_0.jpg

Kuten suurin osa naisista, minäkin olen oppinut, että minun tulisi olla karvaton: että säärikarvat ovat rumia, että karvainen nainen on ruma, että minä olen yksinkertaisesti parempi silloin kun ihoni on silkoinen. Naisten karvat ovat edelleen niin suuri tabu, että tubettaja Mansikkka sai törkykommentteja postattuaan Instagramiin kuvan, jossa hänen kainalokarvansa näkyivät. Ruotsalainen Arvida Byström puolestaan sai raiskausuhkauksia poseerattuaan mainoksessa karvaisin säärin.

Tällaiset reaktiot todistavat, että naisten karvoituksen normalisoiminen on valtavan tärkeää. Veikkaisin, että se tulee myös olemaan yksi feministisen kamppailun tulevia suuria teemoja. Mutta ennen kuin tätä kamppailua käydään julkisuudessa, pitää se ensin käydä myös toisaalla, pienemmässä mutta haastavammassa tilassa – nimittäin oman pään sisällä.

Siellä jos jossakin karvakammo istuu tiukasti. Muistan itse, miten aloitin sheivaamisen herättyäni epämääräiseen häpeäntunteeseen siitä, että minulla kasvoi kehossani karvoja, joita siinä ei aiemmin ollut kasvanut. On kuitenkin selvää, että kyseessä on pelkkä opittu käsitys: kukaan meistä ei ole tullut tähän maailmaan ihokarvojaan inhoten, vaan karvattomuusihanne on imeytynyt meihin ympäristömme ulkonäkönormeista. Lisäksi yksinkertainen testi (vaaditaanko miehiltä samaa?) paljastaa, että karvakammomme on luonteeltaan seksistinen, sillä se koskee vain naisia. Ja siksi minä haluan siitä eroon.

Sen projektin kanssa olenkin sitten tehnyt töitä koko kesän.

Kesä on karvahäpeälle ankaraa aikaa, sillä lämpimän sään pukeutuminen paljastaa karvat helposti. Olen totutellut kainalokarvoihini jo monen vuoden ajan, ja niitä häpeän enää vain harvoin, mutta säärikarvat olivat minulle pitkään kova paikka. Kun pari vuotta sitten päätin alkaa vähentää sheivaamista, peitin usein karvat pitkien lahkeiden tai sukkahousujen alle. Tämän kesän helteet tekivät kuitenkin moisesta lopun, ja läkähdyttävä kuumuus on tarjonnut minulle todellista siedätyshoitoa säärikarvojeni suhteen.

Ja tulosta on syntynyt: Pari viikkoa sitten menin ensimmäistä kertaa rannalle säärikarvoineni. Makoilin auringossa, uin lämpimässä vedessä, ihailin sääriäni ja totesin, ettei niissä ollut mitään vikaa vaikka pitkään niin luulin. Lisäksi tajusin, että skippaamalla karvanpoiston säästän sekä aikaa, rahaa että ympäristöä. Ja ennen kaikkea säästän omia henkisiä voimavarojani, kun opettelen vihaamaan kroppaani vähän vähemmän.

Siispä suck it, häpeä. Tästä lähtien saan kelvata tälle maailmalle – ja itselleni – karvoineni kaikkineni.

 
Lue lisää:
karvahäpeä joutaa historiaan
karvainen nainen on kauhistus
paras kesätrendi: kainalokarvojen värjääminen

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.

Kommentit (17)
  1. Peukutan tätä! Laiskalle ihmiselle karvojen ajaminen on vaan niin vaivalloista, yrittää edes muistaa höylän olemassaolo säännöllisesti on liikaa.

    Mutta siitä huolimatta ajelen kyllä kaikkia karvojani aina ajoittain, mielestäni kuitenkin pohdiskelun jälkeen eri syistä eri alueita. Seuraa raportointi: kainalot säännöllisesti (enemmän hajuhaitan, eli myös itseni) takia. säärikarvat vain ainoastaan kesällä, en kuitenkaan rannalle,saunaan, uimaan mennessä, ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta hameita ja shortseja halutessani käyttää. Haluan että sääret näyttävät hyviltä, kuten haluan että hiukset on harjattu, hampaat puhtaat niin haluan että sääret näyttävät sileiltä ja kapeammilta. Eli tän suhteen kyse on vaan yleisestä groomauksesta, kauneusihanteesta joo mutta ei siksi että olisi jotenkin ällöttävää olla karvainen. Ja bikiniraja (brassista en puhu enkä ole ikinä ollut kiinnostunut kokeilemaankaan) jos on menossa uimaan/rannalle koska oikeastaan mun mielestä häpykarvat kuuluu ainoastaan mun miehen nähtäväksi lähietäisyydeltä ja koen että on ehkä liian paljastavaa jos joku karvatuppo tursuaa. Eli joku sanoi että on seksikkäämpi olo jos ei ole karvoja, ehkä näinkin, mutta musta häpykarvat ei kuulu näytille muuten kuin seksin aikana ja jos ne rannalla ollessa tursuaa niin ylimääräset ajelen sen takia. Toinen vaihtoehto toki olisi peittävämmät bikinit mutta en oo vielä löytäny tai sit oon vaan tosi karvainen…

  2. Toki todennäköistä on, että syvimmiltään epiloin sääret, kainalot ja housurajan lähinnä muiden vuoksi – muiden, jotka suurimman osan ajasta voi mitenkään tietää, missä mennään. Kainalokarvojen ajamiseen on kuitenkin toinenkin syy: Itsekin hajuille herkkänä en halua haista muille. Koska en voi herkän ihon vuoksi käyttää juuri muita deodorantteja kuin mineraalikiveä, koen, että se toimii emmin sileissä kainaloissa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *