Puhutaan kuukautisista!

Asiat ovat todella huonosti, kun jopa feministiä hävettää sanoa ääneen, että mulla on kuukautiset.

Katsoin Yle Areenasta Kuukautiset-minidokkarin  ja jäin pohtimaan sitä miten vähän kuukautisista vielä nykyäänkin puhutaan. Vaikka niin monella on kamalia kuukautiskipuja, vaikka kuukautisköyhyys on valtava ongelma, vaikka kuukautiset vaikuttavat itse asiassa ihan jokaisen ihmisen elämään tavalla tai toisella. Kuten dokkarissa osuvasti huomautetaan, yli puolet maailman ihmisistä vuotaa verta kuukausittain, ja kuukautiset eivät ole mikään naisten asia, vaan itse asiassa ihan kaikkien asia. Miten voi siis olla, että aihe on edelleen niin tabu, että jopa minun kaltaiseni feministi havaitsee toisinaan välttävänsä kuukautisten mainitsemista?

rupikaur_period.png

Kuva: Rupi kaur / @rupikaur_
 

Kuukautisten olemassaoloa ei vieläkään ole lupa tehdä näkyväksi. Valokuvaaja Rupi Kaur sai huomata tämän oikein selvästi pari vuotta sitten postatessaan ylläolevan kuvan Instagramiin näytteeksi upeasta Period-valokuvaprojektistaan. Vain vuorokautta myöhemmin Instagram poisti kuvan muka epäsopivana. Kaur postasi sen uudelleen, ja kaksi tuntia myöhemmin se poistettiin taas. Endometrioosista kärsivä Kaur tahtoi kuvillaan nimenomaan käsitellä kuukautisiin liittyvää tabua, ja Instagramin reaktio teki oikein selväksi sen, kuinka syvä hiljaisuuden kulttuuri kuukautisten ympärillä onkaan.

Se hiljaisuus alkaa aikaisin. En muista, että minulle olisi kotona puhuttu kuukautisista. Aihetta koskevat hajanaiset tietoni kertyivät lähinnä Suosikin Bees&Honey-palstalta, ja kun kuukautiset sitten alkoivat, en kertonut asiasta kenellekään. Ei meillä sellaisista asioista puhuttu. Ensialkuun tungin vessapaperia alushousuihin ja joitakin kuukausia myöhemmin uskaltauduin paikalliseen markettiin ostamaan pikkuhousunsuojia.

Nämä ostosreissut olivat aina järkyttävän suuri, häpeällinen prosessi: laadin sotapäällikön lailla suunnitelmia siitä, milloin marketissa olisi vähiten asiakkaita, milloin tuttu täti ei ollut kassan takana ja mitä muuta voisin ostaa samalla kertaa (koska jotain oli aina pakko ostaa, pakko, ei missään nimessä tullut kyseymykseen, että olisi pamauttanut kassahihnalle ainoastaan paketin Vuokkosia). Kassalla toivoin ja rukoilin, ettei yksikään saman yläasteen oppilas paukkaisi paikalle. Pienellä paikkakunnalla sellainen oli varsin todennäköistä, enkä osannut edes kuvitella, miten sellaisesta häpeästä saattaisi selvitä.

Ja vaikka noista kauppareissuista on jo suunnilleen kaksi vuosikymmentä, sama jatkumo on edelleen elämässäni läsnä. Olen joutunut opettelemalla opettelemaan kuukautisista puhumisen: sen, että niistä voi mainita jotain kavereille ja kumppaneille. Huomaan yhä hetkittäin vältteleväni aiheen mainitsemista. Jos esimerkiksi perun sovittuja menoja pahojen kuukautiskipujen takia, saatan sanoa epämääräisesti, että on vaan jotenkin huono olo. Pieni valkoinen valhe, kiusallisten kuukautisten kiertely, tulee kuin selkärangasta.

Kannan siis edelleen sisälläni sitä kuukautishäpeää, joka meistä niin moneen istutetaan ja jota yhä pidetään yllä. Feministinä koen kuitenkin, että erilaiset naiseuteen liitettävät ruumiintoiminnot ovat asioita, joista pitää puhua enemmän ääneen. Niistä on vaiettu niin pitkään, niitä on piiloteltu ja häpeilty. Olisi ihanaa, jos näin vuonna 2018 meistä yksikään ei enää kokisi sellaiseen tarvetta.

Mitä voisimme siis tehdä asialle? Ainakin tarvitsemme enemmän rohkeaa kuukautisaktivismia, sellaista kuin Rupi Kaurin valokuvat ja tuossa mainitsemassani kuukautisdokkarissa esiintynyt Menkkaklubi-kollektiivi, jonka loistava nimikin jo osaltaan murtaa tabuja niin että rytisee. Kuukautisemojien kaltaiset projektit ovat myös hyvä juttu, samoin kuin kaikenlainen kuukautishuumori.

Ja noin yleisesti ottaen luulen, että pienistä teoista on hyvä aloittaa. Minä aion nyt vihdoin lakata välttelemästä kuukautisista puhumista. Seuraavalla kerralla aiheen ollessa ajankohtainen en selitä kavereille ympäripyöreästi mahakivuista tai huonosta olosta, vaan sanon vaikka tämän Canth-magazinen hienon artikkelin tapaan: köh köh, pilluni on kipeä.

 

jatka lukemista:
ne – kuukautiskirja
Can vampires smell my period?
kerrankin hyviä kuukautissuojamainoksia!

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.

Kommentit (27)
  1. 15 vuotta endometrioosia
    18.3.2018, 14:11

    Menen vähän aiheen sivuun, mutta oikeasti, kuukautiskivut!!
    Miksi gynekologi vähättelee kuukautiskipuja? Miksi tuommoinen ihminen yleensä opiskelee gynekologiksi?
    Miksi lapset kuukautiskivuissa ei saa jäädä kotiin? Jos pitää kitua kippurassa luokan lattialla, onko todellakin työ-/koulukykyinen ja pitää mennä kouluun? Hei haloo!
    Miksi naisen kipua ei otetan tosissaan eikä lääkitä kunnolla? Kuinka moni kärsii helvetin kivuista kuukausittain ja lääkkeeksi tarjotaan buranaa?
    Miksi naistentautien kipu on kakkosluokan kipu, eikä tarvitse kunnollista lääkitystä? Ja todellakin, puhun naisista ja tarkoitan kaikkia muita, paitsi miehiä. Edes kipu ei ole tasa-arvoista tässä yhteiskunnassa ja siksi siitä pitää puhua 🙁

  2. Mä tein itseasiassa oman lopputyöni liittyen kuukautisiin ja siinä oli sisältönä nimenomaan myös poikien aktivointi 😀 aihe siis lähellä sydäntä.

    Musta on tullut vasta viime vuosina menkka aktivisti. Julistan kuukupin sanomaa koska vain. Tampoonien kanssa nimittäin mun menkkakivut oli todella paljon pahemmat. Nyt sentään ei tarvitse myöskään koko ajan juosta vessaan vaihtamaan siteitä tai tamppooneja. Lisäksi ei tarvitse edes pohtia onko suojat lopussa tms.

    Mun äitini ei ikinä puhunut aiheesta ja isä vielä vähemmän. Mä itseasiassa piilotin kuukautissuojat joita käytin ekoissa menkoissani, jottei kukaan huomaa niitä roskiksessa! Olin kuitenkin tosi kiinnostunut aiheesta ja muistan kun ostin kirpparilta käsilaukun ja siellä oli siteitä!!! Tutkin niitä sitten salaa huoneessani silmät pyöreinä.

    Muistan, että mun oli pakko kertoa luokan opettajalle 5 luokalla menkoista kun jouduin koko ajan ravaamaan vessassa ja olin tuskanen. Opettaja oli mies ja hoiti homman hienosti vaikka en kehdannut edes silmiin katsoa. Sen jälkeen sain mennä vessaan ilman lupaa ja olla välkät luokan säkissä kippuralla kun sattui paljon. Muutkin tytöt sai sitten tän oikeuden ja pojat koettivat epätoivosesti keksiä jotain saman arvoista veruketta.

    Jos saan tyttären tai pojan haluan kyllä järjestää menkka juhlat tai siemensyöksy bileet! Oma mieheni on myös kuningas kun vääntelen kivuissa. Hän saa ilmoituksen apista, jota käytän kuukautisten seurantaan ja kiikuttaa lämmin vesipullot ja suklaat kiltisti sinne, missä ikinä olenkin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *