Viikon kirja: The Atlas of Beauty
Hups, hullu työputki ja reissaaminen johtivat näköjään lähes parin viikon blogilomaan. Toin kuitenkin matkalta mukanani jotakin sellaista, minkä arvelen kiinnostavan myös teitä: valokuvaaja Mihaela Norocin teoksen The Atlas of Beauty – Women of the World in 500 Portraits, joka on niin kaunis, että itkettää. Kirja sisältää kuvia naisista yli 50 eri maassa ja julistaa laaja-alaisen kauneuden sanomaa, ja tuntuukin oikein sopivalta, että törmäsin siihen Amsterdamissa, yhdessä maanosamme kansainvälisimmistä kaupungeista.
Jos mietimme hetken kulttuurimme kauneuskuvastoa, sitä mitä televisiossa, elokuvissa, lehdissä, mainoksissa ja jopa blogeissa näemme, on helppoa havaita, että se on valtavan kapea. Mainoksissa näkyy lähinnä valkoisia kasvoja: esimerkiksi Briteissä laskettiin taannoin, että vain viidessä prosentissa mainoksista oli ei-valkoinen päähenkilö. (En edes halua miettiä, mikä luku on Suomessa.) Tummaihoisten tähtien ihoa vaalennetaan digitaalisesti naistenlehtien kansikuvia varten. Lisäksi mallit ovat 99 % ajasta laihoja ja vammattomia.
Ja juuri tämän meille suunnilleen joka tuutista tarjoiltavan käsityksen, jonka mukaan kauneus on etenkin naisten kohdalla aina valkoista ja länsimaalaista ja hoikkaa ja karvatonta ja rypytöntä ja täydellistä ja ja ja… Sen käsityksen Norocin teos haastaa, pehmeällä ja kauniilla mutta kerrassaan vastaansanomattamalla tavalla.
Katsokaa vaikka Mihaela Norocin Instagramista. En yksinkertaisesti saa näistä kuvista tarpeekseni.
Vaikka monet Norocin kuvien naiset ovatkin nuoria ja perinteisten kauneuskäsitysten mukaan valtavan kauniita, mukaan mahtuu myös paljon sellaisia kuvia, joissa olevia ihmisiä ei yleensä tällaisella tavalla esitettynä näe. Nyt sitä ihan unohtuu katselemaan heidän kuviaan: vau, millaisia ihmisiä! Palopelastajia, vanhuksia, ruokakojun pyörittäjiä, skeittareita… Ihmisiä Etiopiasta, Mongoliasta, Australiasta, Brasiliasta ja Ruotsista. Kaikista eri maanosista, yhteensä 500 naista.
Tällainen representaatio on valtavan tärkeää, sillä kaikkien tulisi voida tuntea itsensä kauniiksi, tulisi voida nähdä itsensä niissä ihanteiksi kohotetuissa kuvissa, joita jatkuvasti ympärillämme näemme.
Ajatus siitä, että kauneus kuuluu vain tietylle ihmisryhmälle, että kaunis voi olla vain tietyllä tavalla, on paitsi vahingollista paskaa, myös tylsää – miksi kukaan haluaisi katsella samanlaisia naamoja päivästä toiseen, kun maailmassamme on näin paljon variaatiota, näin loputtomasti erilaisia kauniita kasvoja?
Jatka lukemista:
viikon kirja: hunger – a memoir of (my) body
haluan nähdä muokkaamattomia mainoksia
uudessa pirelli-kalenterissa ikä saa näkyä