Oonko mä aito somessa?

Tää aihe on ollu paljon pinnalla viime viikkoina, ainakin monien mun seuraamien henkilöiden osalta. Nimittäin aitous somessa. Jotkut on saanut kommentteja omaan aitouteen tai epäaitouteensa liittyen. Suuri osa mun silmiin pistäneistä kommenteista onneks positiivises sävyssä, mut osa myös negatiivisii ja arvostelevia. Eräälle äidille oli huomautettu, et hänen elämä taitaa olla aika täydellistä ja toiselta tiedusteltu, et onkoha hänen elämäs muuta sisältöö ku miesten perää itkeskely. Yhdelle oltiin sanottu, että hän ei anna itestään aitoo kuvaa, kun jakaa kodista vaan kiiltokuva-kuvii. Tällasii ja varmasti viel tuhannesti pahempii kommentteja satelee täysin tuntemattomilta ihmisiltä ja se on mun mielest ihan uskomatonta. Halusin lukee lisää aiheesta ja googlaillessa löysin paljon otsikoita tyylillä ”Sosiaalisessa mediassa on vaikeaa olla aito” tai ”Somessa kukaan ei ole aito”. Ymmärrän pointin, mut onks se muka oikeesti näin?

Mun mielestä tässä aihees on paljolti kyse siitä, minkä kukakin mieltää aidoks. Seuraavat määritelmät eli mun ajatukset saattaa siis hyvinki erota monen muun ajatusmaailmasta. Jokanen sosiaalisen median käyttäjä varmasti omalt osaltaan miettii, et  millasen kuvan haluu itestään antaa ja mitä kaikkee tykkää elämästään jakaa. Seuraan monia, jotka haluu rajottaa esimerkiks oman lapsen yksityisyyttä olemalla näyttämättä lapsen kasvoja kuvissa. Jotkut ei näytä juurikaan ees omia kasvoja. Joku taas saattaa jakaa videon, jossa sekä äiti että lapsi itkee kun on niin huono päivä. Monet tyypit, jotka jakaa koko tunnekaartinsa ja ripsarit pitkin poskii valuvia itkukuvia someen, saa kommentteja siitä kuinka ihanan aitoja ovat. Editoimattomat kuvat ja ongelmista puhumine tuntuu olevan lähes synonyymi sanoille aito sosiaalisen median tili. Mut onks se muka sitä ainoota oikeeta aitoutta? Ei, ei se oo.

Mulle aitous ei tarkota sitä, et pitää olla ihan takki auki ja kertoo kaikki synkimmätki hetkensä instastoryssa. Siis ei todellakaan. Mä kokisin iteltäni epäaitona esimerkiks sen, jos kommentoisin mielestäni aivan turhaan kuvaan että vau ihana. Tai sen, jos väittäsin et meillä ei ikinä oo kotona sotkua. Tai jos sanosin, et oon aina vaan positiivinen ja hyvän tuulinen. En oo, kukaan ei oo. Mun mielestä epäaitoa on valehtelu ja se on kyl somessa super helppoa. Mistä kukaan, sun ystävii ja perhettä lukuunottamatta, oikeesti tietää mikä sun siellä puhuma on faktaa ja mikä ei? Tästä johtuen kyl ymmärrän sen ajatuksen, et somessa on helppo olla epäaito, mut en sitä päinvastasta otsikoiden mukaista ”Somessa on vaikeaa olla aito”-ajatusta. 

Valehtelu on epäaitoo, mut asioiden kertomatta jättäminen somessa on jokasen oikeus. Sallaoona -blogin Salla jutteli tästä aiheesta instastoorissaan just lähipäivinä ja hän sano mun mielest hyvin, että jokasen seuraajan vastuulla on ymmärtää, et myös niiden kauniit ig-feedit omaavien ihmisten elämä ei aina oo täydellistä. Jokasen vastuulla on myös ite valita mitä tilejä seuraa. Jos joku tili ei anna sulle sitä mitä sä sieltä somesta haet, älä seuraa sitä.

Mä jaan pääsääntösesti instagramissa kuvii ja juttuja, jotka luo mulle hyvää mieltä. Mä en jaa kuvia räkää valuvasta vauvasta, saati omasta nuhasesta naamasta. En jaa kuvii sohvasta täynnä sipsinmuruja ja likasii vaatteita. En kerro, et meil on tiskikone ollu tyhjentämättä monta päivää ja uudet tiskit jo odottelee tiskipöydällä. En myöskää avaudu mun henkilökohtasista asioista, parisuhteesta, perheasioista. Jätän melkosen määrän asioita mun elämästä somen ulkopuolelle tietosesti ja tarkotuksella. Tähän ei todellakaan oo syynä halu esittää, et meidän elämä ois täydellistä. Sosiaalinen media on mulle paikka mis mä inspiroidun, haen sieltä hyvää mieltä ja keskustelen mielenkiintosten ihmisten kaa. Haluun pitää esimerkiks instagram-feedini siistinä ja kauniina, sellasena mitä on kiva katsoo. Tykkään kuunnella ja lukea somessa hyvii, positiivisii juttuja ja koen niiden jakamisen myös omana juttuna. On hienoo ja tärkeetä, et myös niitä negatiivisii tunteita jaetaan, mut jokasen ei tarvi sitä tehdä. Vaikket jakais yhtäkään sun syvällistä ajatusta, äitiyden synkkää hetkee tai pyykkivuoren kuvaa, voit olla aito. Koen itsekki olevani.

Mitä mielt sä oot? Millanen sun mielestä on aito ihminen somessa?

<3: Noora

Kommentit (2)
  1. Musta on ihan piristävää lukea välillä arkisempia, tavallisempia ja jopa negatiivisiakin asioita käsitteleviä postauksia (kunhan niiden ainoa pointti ei ole valittaa), mut en kuitenkaan pidä niitä minään absoluuttisena aitouden mittarina. Musta voi olla ihan yhtä aito, vaikka bloggaisi esim. pelkästään sisustuksesta, asuista ja arjen positiivisista asioista. Tärkeä pointti myös toi, että on jokaisen oikeus päättää, mitä ja millaisista asioista someen kertoo 🙂

    1. Ihan totta 😊 ja toki niinhän se on, että jos hakee somelta sellasta vertaistukee ja enemmän normiarkijuttuja, ni sillon voi seurata sit just sellasii tilei mist niitä juttuja löytää!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *