Mun mielestä iteltään ois hyvä vähän väliä kysyy, et mitä mulle kuuluu? Vähän mennä sinne oman pääkopan sisälle ja oikeesti miettii sen hetkistä elämäänsä ja kuunnella omii ajatuksii. Tästä päästäänki siihen, et mulle kuuluu ihan hyvää! Eiks toi oo sellanen aika perus vastaus mitä aina niin sanotusti kuuluu vastata, ihan hyvää. Kysyin myös Jesseltä, et mitä meille sun mielest kuuluu, ni hän vastas että ”no iha hyvää, sellast normaalii”. Mut se on kyl just korrekti vastaus meiän tän hetken kuulumisista.

Mä oon nyt ihan ekoja kertoja Vilhelmiinan syntymän jälkeen alkanut kokee oloni vähän väsyneeks, mut onneks todellakin vaan vähän. Koko raskausajan mua varoteltiin siitä että vauvan kaa ei saa nukkuu ollenkaan ja siihen mä vähän varauduinki, mut me ollaan kyl nukuttu alusta asti tosi kivasti ja nukutaan edelleen. Aikasina aamuina tietty väsyttää eikä välttämättä huvittais nousta viel sillon ku vauva niin päättää, mut sellasta yleistä väsymystä en oo tuntenu. Mut kyl seki näköjää osu munki kohdalle, tai ainaki hiukan hipas ohi mennessää. Vilhelmiina on täl hetkellä tosi sylikaipuinen ja kiukuttelee (joskin vaan mun kanssa, jota pidän suht epäreiluna) aikalailla 100% enemmän kun normaalisti. Tää ainakin luultavasti on syy mun väsyn tunteeseen.

Ja myös se, et Jesse on ollu reilu kaks kuukautta lähes kaiken vapaa-aikansa kiinni remonttihommissa, on varmasti väsyttäny ihan koko perhettä. Nyt onneks kodinhoitohuone-kylpyhuone-sauna-akselin elikkäs länsisiiven remontti on iha täysin valmis!

Tykkään sisällyttää meiän arkeen viikottain vähän jotain spesiaalimpiakin juttuja. Ulkona syömistä, retkeilyy, vauvakinoa, värikylpytyöpajaa ja yökyläilyy on ollu lähiviikkojen ohjelmana. Osa jutuista tehdään ihan perheen kesken, mut paljon puuhaillaan myös ystävien ja lähimmäisten sukulaisten kanssa. Mun perusarki ei oo oikeen ikinä ollut ihan vaan kotona oloa, vaan tykkään kun on tekemistä. Voisko sanoo et ehkä tykkään jopa sellasesta pienestä kiireestä. En sellasesta ”tarvii syödä samalla kun pesen hampaita”-kiireestä, mut sellasesta et joutuu miettimään mis välis ehtis pestä koneellisen pyykkiä tai parhaas tapaukses huomaa, ettei oo viikkoon ehtinyt. Tiiäks mitä meinaan? Rakastan kyllä silti kotoiluukin ja koti on todellakin mun the place to be.

Jos mun pitäs listata viis tunnetilaa, jotka päälimmäisenä on mun päivissä mukana täl hetkellä, ne ois seuraavanlaiset: Rakkaus, koska tunnen niin suurta rakkautta joka ainoo päivä, etten vois edes kuvitella rakastavani mitään tän enempää. Haaveellisuus, koska mulla on nyt ollut joku iha mahdoton sisustusvimma ja oon hirveesti selaillu inspiraatiokuvii ja ideoinu tulevaa. Niiin mun tyylistä kyllä, et heti kun yks remppa on valmis ni kolme seuraavaa ois jo suunnitteilla.. Väsymys, no tästä taisinki jo kertoo edellä aika avaavasti. Ilo, musta on ihanaa et mun päiviin sisältyy ihan hullusti naurua ja hymyä. Kiitollisuus, varsinkin mun miestä kohtaan, ihan kaikesta. Kiitollisuus siitä, että tähänki listaukseen mahtu vaan yks negatiivissävyinen tunne. Mullahan menee siis aika hyvin! Tosi hyvin. Ihan sika hyvin.

Entäs sä? Muistaks sä kysyä iteltäs kuulumisia ajoittain? Ja mitä sulle kuuluu just nyt?

<3: Noora