”Jos ei kokeile, niin ei tiedä”

Heips teille kaikille ketkä tätä lukee!

En oo tosiaan kirjottanut tänne oikeen nyt yhtään mitään, ja siihen löytyy ihan looginen syy. Kuukausi sitten mun elämä meni kertaheitolla uusiks kun päätin tarttua tilaisuuteen ja lähteä Hollantiin opiskelemaan. Nyt se on taas pyörähtänyt uusiksi kun ymmärsin, että psykologian opiskelu ei ole mun listan kärkipäässä enää. Se ei kiinnostanut mua niin paljoa että olisin halunnut siitä uran. Se oli aika kova kolaus, varsinkin kun olin muuttanut uuteen maahan ja laittanut elämän uusiksi ja myös siksi, koska Maastricht oli paikkana niin ihana ja ihmiset mukavia. Monet päivät sitten stressasin ja itkin kun en tiennyt enää mitä halusin ja mitä teen. Ja empä tiedä oikeen vieläkään.

Joten siinä kun hätäpäissäni en tiennyt mitä tehdä, sain päähänpiston, että lähden Pariisiin. Bussilla kestää tosiaan 7 tuntia ja meno-paluu matka maksoi 40e. Siinä sain matkan aikana katsottua maisemia kun ajettiin Belgian läpi Ranskaan. Kirjotin ajatuksia ylös ja mietin mikä on mun seuraava siirto. Kun bussikuski huusi etupenkiltä ”Next stop Paris”, sydän hyppäsi kurkkuun. Kävelin hotellille ja menin taas itkien nukkumaan. Halusin vaan kotiin Suomeen. Aamulla heräsin onneksi paremmalla fiiliksellä ja kävin Notre Damella ja eläintarhassa kävelyllä. Päivällä bussi lähtikin takaisin Maastrichtiin, mikä helpotti kummasti. Tältä reissulta tajusin myös että Pariisiin, ”rakkauden kaupunkiin”, en kyllä yksin enää lähde. 

88CD0782-9FED-4524-B175-A145EA59BC5F (3).JPG

 

 

EE22A018-9746-4DB0-BD8C-91A403F9FAE8 (2).JPG

E99AB952-04B4-45E0-AAB6-3C6D6298E866 (2).JPG

Pariisista nopeet ja huonot kuvat 😀

Jotta tästä postauksesta ei tule liian pitkä, lyhyesti loppu: oon nyt takaisin Suomessa. Tän kokemuksen myötä tajusin pari tärkeetä asiaa. Ensimmäiseksi, haluun asua ja opiskella Suomessa. Joskus nuorempana oon halunnut niin kovasti maailmalle opiskelemaan, mutta en enää. Suomi on vaan yksinkertaisesti paras paikka. Toiseksi, ”jos ei kokeile, niin ei tiedä” on ihan totta, ainakin mun kohdalla. Ja se on ihan ok jos ”epäonnistuu” jossakin. Ja viimeisenä vielä, nyt todellakin tiedän mun stressirajan, enkä lähde enää ees kokeilemaan ylittämään sitä.Seuraava postaus onkin teille kaikille sielunsiskoille ja veljille jotka stressaa, koska siinä jaan mun neuvot stressin välttämiseen ja helpottamiseen. 

CB4BFEB2-E1B7-4481-82BC-1A7CCC81713C (1).JPG

Ihanaa olla kotona. 

-J

Kuulokkeissa soi: Selfess-Lennixx, Breakeven- The Script, How can I forget- MKTO. 

Suhteet Oma elämä Matkat Syvällistä

Psykologi vai maskeeraaja?

Hello!

Puhuin eilen pari tuntia facetimessä yhden ihanan ystävän kanssa, ja sinä aikana ehittiinkin läpättää kaikkea maan ja taivaan väliltä. Yks puheenaihe jäi kummiskin mun mieleen ja se on opiskelu ja tulevaisuus. Mistä sitä oikeesti tietää mitä haluaa tehdä tai olla isompana? 

No jos totta puhutaan, mä en tiedä vieläkään, onko psykologia se mitä haluun opiskella tai se mistä haluun ammatin. Oon aina ollu kiinnostunut psykasta, varsinkin neuropsykologiasta, aivoista ja niiden toiminnoista. Psyka ei kummiskaan oo ainoo asia mistä tykkään ja mitä haluisin opiskella. Olin koko kesän niin varma, että haen syksyn haussa sairaanhoitoon ja erikoistun sitten erikoissairaanhoitajaksi. Toisaalta taas oon aina tykännyt kirjottaa ja ajattelen joskus et oon ihan hyväkin siinä (ja sen todistaakin äidinkielen yo-kokeen arvosana B), eli entä jos hakisin journalismiin tai viestintään? Jos mietitään vielä pidemmälle, niin entäs sitten Teatterikorkeakoulu tai maskeeraajankoulutus? 

Tiiän et tosi moni mun kavereista stressaa opiskeluista, kun ei tiedä mitä haluaa. Ei hätää. Mäkään en vielä tiedä kunnolla mitä haluan, vaikka opiskelen jo yhtä aihetta joka kiinnostaa. En usko että me tullaan koskaan olemaan täysin varmoja siitä, mitä halutaan tulevaisuudessa tehdä (propsit nille jotka tietää!). Mut mitä se haittaa? Opiskelu avartaa aina ja ohjaa meitä oikeaan suuntaan. Ja myöhemmin voidaan sanoa että ainakin ollaan koettu erilaisia asioita ja ollaan tietoa täynnä. 

Kirjotin tästä aiheesta blogiin, koska mua itseäni tää aihe ahdistaa ja tuo sellasta ”turvattomuutta” aina kun siitä puhutaan. Ja sen lisäks myös tänään luennolla, meille kerrottiin että jokaisella tulee olemaan mentor-meetings, jossa käydään läpi että mitä haluaa psykologialta ja onko se tosiaan aine mitä haluaa opiskella. Otin siinä vaiheessa vihkon esiin ja kirjotin ajatuksia opiskelusta ja asioista mitä haluun. Sen myötä tää teksti syntykin. 

Tällä hetkellä mä haluan ja toivon, että oon tulevaisuudessa yhtä onnellinen kun nytkin. Se oma ala löytyy kyllä ajan myötä, vaikka se aika-ajoin stressaakin. Toivottavasti tää teksti helpotti edes vähän sun oloa, mulla se ainakin helpotti. Ja muistakaa, ollaan kaikki samassa veneessä. <3

kuulokkeissa soi:

Glitter in the Air-Pink, Stand by You-Rachel Platten, Ocean-Martin Garrix, Khalid.

-J

Suhteet Oma elämä