Mitenkäs viikonloppu sujui? Mulla se suijui todella hyvin ja rennosti. Kelit parani huomattavasti viikonloppua kohden ja saatiinkin nauttia kunnon helteistä taas. Tämä viikonloppu oli todellakin sellainen  aivot narikkaan-tyylinen. Sen kummempia suunnitelmia ei lauantaina ollut, kuin alustavasti mietitty Alppiruusupuisto ystäväni sekä kummipoikani kanssa. Jätettiin tämä kuitenkin odottelemaan mahdollisesti muuta viikonloppua tai jopa ensi vuotta ja vaihdoimme plänit kirppiskierrokseen ja terassilla syömiseen.

Mun totaallinen luottokirppis on siis Järvenpäässä, koska siellä vielä asun, ja sieltä siis Euroset-kirpputori. Tälläkään kertaa en lähtenyt tyhjinkäsin vaan mukaan tarttui loistava työpaita. Suht nopean kierron jälkeen oli saatava ruokaa. Kovinkaan montaa vaihtoehtoa ei ollut, ja päädyimme parhaalle terassille nauttimaan burgerit. Vaikkei kummipoikani vielä muutamiin vuosiin tule burgereita syömäänkään, niin en tajua miten se pieni rakas on niin kasvanut! Vastahan se oli se sellainen pieni nyytti mikä vaan tuijotteli ja ihmetteli maailmaa ja nyt hän jo istuu itse, konttaa ja osaa nousta ja ei siinä kauan mene kun hän lähtee tuosta kävelemään! Mihin ihmeeseen tämä aika menee?

Ilta jatkui pitkälle, mutta tosiaan ei juhlinnan merkeissä, vaan edelleen rakkaan ystävän seurassa mansikoiden ja lentokoneiden bongauksen parissa. Saatiin ihan extemporee ajatus ystäväni kanssa lähteä Vantaalla sijaitseville kallioille tsekkailemaan auringon edelleen paistaen lämpimänä saapuvia koneita Helsinki-Vantaan kentälle. Hiukan siinä tuli suunniteltua myös parin viikon päästä (vihdoin) olevan Ruissin-aikatauluakin. Onko siellä tyypejä, jotka on tulossa myös?

Ainiin, lauantaina tuli tehtyä myös todella ikävä löytö. Koirallani, Boriksella, ei ikinä tähän reilu kuuten vuoteen ole ollut punkkia ja nyt se pirulainen oli sitten ilmestynyt sinne niskaan.. Kammoan itse kaikkia tuollaisia ihan todella paljon ja päivystävien eläinlääkärien googlettelun ja isälleni soitetun paniikki puhelun jälkeen sain  hiukan rennomman olon. Tosi kurjalta vaan tuntui, kun Boris ei varmaan edes tajunnut mikä on ja tosiaan itse en niitä paholaisia osaa ottaa irti oikein..

Sunnuntai oli sitten oikeestaan ihan vahingossa todellinen tehopäivä! Heräsin jo puoli yhdeksän aikaan ja aamupalan jälkeen mietin mitähän sitä tekisi ennen kun olisi aika lähteä joogaan. No siivousintoilijana tuli sitten siivottua koko kämppä, pestyä kaksi koneellista pyykkiä ja tiskattua astiat pois tiskipöydältä! Olin tosiaan varannut jo jonkin aikaa sitten paikan siskoni Kundaliinijooga kurssilta, joka kesti pari tuntia. Onneksi olin varannut, koska salihan oli aivan täysi. Menin itseasiassa ystäväni kanssa ja tämän kurssin jälkeen olikin ihanaa käydä yhdessä syömässä ennen kotiin lähtöä.

Kundaliinijooga oli todella erilaista, missä olin aikaisemmin käynyt ja täytyy sanoa, että tykkäsin. Saimme sähköpostiin kotiharjoitukset halutessamme ja aijon ihan varmasti alkaa toteuttaa tuota. Ideana on 40 päivää jatkaa harjoitusta, jotta sen aktivoisi itselleen uudeksi tavaksi tai tottumukseksi. Jos tätä jatkaa 90 päivää, on onnistunut luomaan itselleen uudesta tottumuksesta elämäntavan ja rutiinin. Vielä joitain vuosia sitten läheiseni tai ehkä itsekkään, en olisi nähnyt itseäni joogatunniella tosissaan, mutta olen iloinen, että jotain tapahtui pääni sisällä muutama vuosi sitten. Ehkä se oli siskoni puheet ja miten näin, kuinka rauhallinen ja onnellinen hän oli ja on edelleen.

Tuntuu, että tämä viikonloppu on ollut vain syömistä ja pakko myöntää, että eilen illalla oli aika turvonnut olo kaiken vaalean leivän jälkeen. Tein treenin itseasiassa kotona eilen ja keskityin keskivartaloon ja peppuun. Onneksi ostin alkuvuodesta Aim:in kuminauhat, koska jessus ne on tehokkaat!!

Ihanaa viikkoa ja suurimmalla osalla ainakin tämä on töistäkin vajaa viikko! 🙂