Maaliskuun parhaat

Suomessa maaliskuu on inhokkikuukauteni.
Silloin joulu on muisto vain, uudenvuoden hohto mennyt, kaikki alkuvuoden piristävät (ja leivosperinteitä sisältävät) juhlapyhät ohi, ja pääsiäiseen ja kevääseen noin satamiljoonaa vuotta. Luntakaan ei välttämättä enää ole Helsingissä. Tihku- ja räntäsade v*tuttaa. Valoa on ihan liian vähän suhteessa velvollisuuksiin, joita on liikaa, kun tuli innostuttua vuodenvaihteessa. (Ai että on ihmisen lapselle aina niin vaikea muistaa, että kivatkin jutut väsyttää jos niitä on tosi paljon. Joka vuosi sama juttu.)

Joo, en kauheesti tykkää maaliskuusta.

Mutta täällä Belgradissa maaliskuu on toista maata, sen päivissä tuntuu oikeasti lupaus lämpimästä. Kaupunki tuulettaa itsestään talven rippeet aika villeillä puuskilla, jotka pistää kiroamaan, mutta muistuttaa et ollaan elossa. Ja kasvit herää talven jälkeen! Maaliskuun alussa kuvasin haltioituneena kukkimaan räjähtäneitä puita ympäri kaupunkia, etelä-eurooppalaisten kamujeni huvittuneiden silmien alla. Hoin vaan, että tajuatteko miten siistiä on tää neonvihreä. Ruuhkabussissa on välillä tosi kuuma, ja välillä saa hytistä kun unohti edellä mainitut tuulenpuuskat. Tuntuu, että siinä missä kotona maaliskuu on usein tahmea ja horteinen, täällä on sähköä ja virtausta. Muutamia suosikkejani kuluneen kuukauden ajalta:

Serbian kieli. Tarkemmin sanottuna se, että tomaatti on serbiaksi paradajz. Osuvaa, etenkin kaltaiselleni caprese-salaatin rakastajalle. Muutenkin on toki kiva kun oppii uusia sanoja.

Luentojen jälkeiset pizzaillalliset Piano Locossa. Kirjoitan kalenteriin ylös vähän mitä oon milloinkin tehnyt, ja näköjään luentopäivinä on tullut puolivahingossa tavaksi suunnata vaihtelevalla kokoonpanolla italialaiseen ravintolaan, joka sijaitsee laitosta vastapäätä. Yläkerran mukamas savuttomassa tilassa (täällä melkein kaikki polttaa, nimenomaan sisällä ja myös savuttomiksi määritellyissä huoneissa) kolmeen pekkaan jaetut jättipizzat ja keskustelut serbialaisesta kulttuurista on hauska perinne. Mut äiti älä huoli, syön mä muutakin kuin pizzaa!

Salsatunnit. Jokaisen perjantain onni on pakkautua pieneen ja epämääräisen muotoiseen saliin ja opetella uusia tanssiaskelia. Ryhmässä on vähän kaiken ikäisiä ja opettajat on hirmu hauskoja ja mukavia! Vahinko, etten pääse tiistaitunneille luentojen tähden, mutta toisaiseksi oon pysynyt silti kärryillä ja sovittiin kamuni Kristinan kanssa, että joku kerta uskaltaudutaan salsaklubille kokeilemaan taitojamme.

Novi Sad maaliskuun alussa. Kirjoitin päiväretkestä täällä, ja nyt haaveilen että ehtisi lähteä yöpymään viikonlopuksi tossa kivassa lähikaupungissa.

Opinnot. Mulla on niiiiiin sairaan mielenkiintoisia kursseja täällä, ja opetus luennoilla on tosi tasokasta! Ja kurssikaverit on ihania. Teen pian kunnon postauksen mun koulujutuista, jos siihen liittyen on kysyttävää niin nyt on tilaisuutesi!

Ja tulevalle kuukaudelle riittää myös odotettavaa. Alkaneen kuun suosikkini nyt etukäteen (valon ja lämmön lisääntymisen lisäksi): Reissusuunnitelmat. Huhtikuun puolivälin jälkeen mulla alkaa hulinaviikot, kun ensin Lotta tulee vieraaksi tänne Belgradiin, ja sitten suunnataan yhdessä viikonlopun viettoon Budapestiin, jonne tulee myös Nirali. Budapestissa tehdään kavereiden kanssa läpsystä vaihto: kun tytöt lähtee sunnuntaina, mielitiettyni Konsta saapuu neljäksi päiväksi. Kun palaan Unkarista, saan loppuviikoksi vieraakseni Inkkiksen ja Hetan viettämään kanssani ortodoksista pääsiäistä Belgradissa. Ja kun nämä tyypit lähtevät, mä ajattelin hurauttaa vapun viettoon Kosovoon (tää on vielä ajatuksen tasolla, mutta kai sitä vois pikkuhiljaa alkaa realisoimaan).