Zdravo, moikka! Tänään mulla ei ole sen kummempaa asiaa. Arki on arkea kaikkialla, Balkanin ruutitynnyrissäkin (siis faijan mielestä ruutitynnyri, kuten sanottu, mielenosoitukset on täällä jatkuneet kuukausikaupalla rauhanomaisesti, toisin kuin esim. Pariisin mellakoiksi kärjistyneet miekkarit tovi sitten).

Mun dormihuoneen ikkunan takaisella tiellä tehdään tietöitä, jotka hieman häiritsee mun serbianläksyjen tekemistä. Osaan esitellä itseni serbiaksi ja kertoa olevani Suomesta, ja tilata ravintolassa yksinkertaisia asioita ja pyytää laskun. Osaan myös sanoa ”olet keisarinna!” mikä käytännössä tarkoittaa että oot niiiiin cool. Käytän kaikkia aina kun voin.

Mun serbiantunnit pidetään Novin puolella, on ihan hauskaa että tulee kuljettua sinne asti (alle 10km päähän mutta vakuutan että se on näissä ruuhkissa välillä todella pitkä matka) kahdesti viikossa. Vielä kun malttaisi jäädä joku kerta kunnolla tutkiskelemaan, mutta oppitunnin jälkeen on yleensä nälkä ja vähän hoppu kirjastoon lukemaan. Mulla on neljä kurssia ja jokaisesta pitkät lukulistat. (Tosin kaikki lukemisto ei ole pakollista, vaan taustamatskua.) Eka tenttikin on tulossa vajaan kahden viikon päästä, enkä yhtään osaa arvioida, kuinka  hyvin materiaali pitäisi tuntea että pääsee varmasti läpi.

Tällä viikolla mulla on vielä tänään illalla luentoja, Paths to Reconciliation-kurssilta ja Peace and Development-kurssilta. Tykkään molemmista. Itse asiassa tykkään kaikista opinnoistani täällä! Ennen illan luentoja aion käydä lenkillä ja vihannesmarketilla, lounaalla pitkästä aikaa Jazzayoga-vegekahvilassa, ja opiskella muuttoliikkeitä ja kehitystä. Huomenna eli torstaina en ehkä tee mitään ihmeempää serbiantunnin lisäksi, perjantaina on salsa. Viikonlopuksi on suunnitteilla Zemunin kaupungissa/kaupunginosassa (riippuu, keneltä kysyy) vierailu opiskelukavereiden kanssa, ja yhden serbialaisen kaverini luona vierailu, että voin silittää pörröistä kissaa. Semmosta ihan tavallista.

Tähän aiheeseen tuntuu hankalalta tarttua, koska se on niin iso ja oon ollut täällä vasta niin vähän aikaa etten koe olevani kauhean pätevä kommentaattori. Helsingin Sanomat ja Yle uutisoivat tässä pari päivää sitten mielenosoituksista Belgradissa ja niiden eskaloitumisesta, mielestäni etenkin Hesarin juttu oli aika hyvä, linkkaan sen tähän ja suosittelen lukemaan! Ajattelin, että yritän nyt kertoa omia mietteitäni aiheesta.

Serbialaiset ovat turhautuneita ja kyllästyneitä politiikkaan. Paikallisilla ei ole juuri minkäänlaista luottoa järjestelmäänsä tai poliitikkoihin.

Se ei ole mikään ihme: korruptio rehottaa, politiikka on karuselli jossa pyörivät samat naamat vuodesta toiseen, ollaan olevinaan demokraattisia että päästäisiin lähemmäs EU:ta ja länttä, mutta todellisuus tuskin kestäisi päivänvaloa. Tässä maassa ei ole koskaan ollut aitoa demokratiaa: historian saatossa on nähty valloittajia ja ties minkä sortin autoritäärisiä hallitsijoita, mutta minkäänlaista oikeesti toteutunutta kansanvaltaa ei ole koskaan ollut. Tämänhetkinen pääministeri Ana Brnabić hiippailee kulississa, kun presidentti Aleksandar Vučić päsmäröi ja käyttää valtaa. Vaihtoehdotkaan eivät ole kovin hääppöiset: ystävieni mukaan oppositio on hajanainen, sekava ja todennäköisesti jatkaisi valtaan päästyään samaa oman aseman pönkittämistä (laillisin ja laittomin keinoin), kuin mitä Vučićkin käyttää.

Kun kerron opiskelevani politiikan tutkimuksen laitoksella rauhan- ja konfliktin tutkimusta, saan osakseni lähinnä tuhahduksia tai avointa epäuskoa. Siis miksi? Kun kysyin reittiä yhdeltä opiskelijapojalta, hän hymähti ja sanoi,että ei tommoset kiinnosta täällä ketään, hän ei tiedä missä mun laitos on. (Olisi kyllä periserbialaiseen tapaan lähtenyt mun kanssani etsimään, mutta luento oli alkamassa.)

Vielä inhottavampi tilanne on mun täkäläisillä opiskelukavereilla: fiksut ja lahjakkaat tyypit haluaisivat parantaa maansa oloja, mutta siihen ei ole näköpiirissä mahdollisuutta. Yksi ystäväni sanoi jo, että hän ei usko voivansa jäädä tänne, vaikka rakastaa Balkania. Ei vaan ole järkeä.

Tätä taustaa vasten mielenosoitukset siis asettuvat.

Yksi isompia epäkohtia, jota protesteihin osallistuvat ajavat, on lehdistönvapaus. Valtamediat tanssivat täällä aika lailla hallituksen pillin mukaan, eivätkä anna muille mielipiteille palstatilaa. Paikallisen YLE:n pyörittämiseksi kannetaan veroa, joten on ymmärrettävää että ihmisiä kiukuttaa, että he maksavat jostain mitä he tietävät etteivät saa. Tai no, on vallanpitäjillä kannattajansa, mutta ainakin mun kaverit uskovat, että propagandakoneistolla on osuutensa asiaan. (Täysin puolueetonta mediaahan ei ole olemassakaan, mutta täällä meininki on jo hieman orwellilaista.)

Sananvapauden lisäksi halutaan muun muassa toimenpiteitä korruption ja poliittisen väkivallan kitkemiseksi, sekä aikaistetut vaalit. Presidenttiä ei paljoa kiinnosta, hän kutsuu mielenosoittajia muun muassa huligaaneiksi ja on ilmoittanut, että ei aio kuunnella vaikka kaduilla marssisi viisi miljoonaa Serbian seitsemästä miljoonasta asukkaasta.

Suomalaismedioiden uutiskynnyksen ylittänyt mielenosoitusten kärjistyminen tarkoitti käytännössä viikko sitten lauantaina kansallisen mediatalon tiloihin ilman lupaa mutta väkivallattomasti tunkeutunutta mielenosoittajien joukkoa, jotka vaativat saada puheaikaa suorassa lähetyksessä. Sitä ei annettu ja miekkarin ihmiset poistettiin rakennuksesta, samalla reilu tusina nuoria mielenosoittajia pidätettiin. Sunnuntaina mielenosoittajat piirittivät presidentin virkatiloja. Lauantain pidätyksestä on seurannut hyvin sekava tilanne, jossa ilmeisesti ainakin yksi 18-vuotias eli lukioikäinen nuori pidätetty lain vastaisesti. Ainakin maanantaina ja tiistaina oli pidätykseen liittyviä mielenosoituksia. Kuulemma pidätyksiin oli myös käytetty poliisin sijasta armeijan eliittijoukkoja, joiden pääasiallinen tehtävä on maan ylimmän johdon turvallisuudesta huolehtimisessa.

Koska en osaa serbiaa, en pysty seuraamaan paikallisia uutisia, mutta kyselen kavereiltani ja tsekkailen Balkan Insightia sekä N1-nimisen sivuston englanninkielisiä uutisia. Nämä sivustot ovat käsittääkseni keskenään hieman eri arvoihin kallellaan.

Huh. Semmosta. Arki täällä on mulla rauhallista ja mun elämääni miekkarit on vaikuttaneet vain niin, että oon ollut välillä myöhässä kun julkiset jumittaa protestien takia. Eli kaikki henkilökohtaisesti hyvin, poliittisesti seuraamme tilannetta!