#adoptdontshop – Tutustumassa Rescueyhdistys Kulkurit ry:n toimintaan

Rotukoiria ja erityisesti brakykefaalisia rotuja käsittelevä postaukseni nousi heittämällä vuoden luetuimmaksi ja eniten kommentoiduksi. Toivon todella, että asiasta keskusteltaisiin nyt enemmän ja että joku koiran hankintaa harkitseva luki postaukseni ja tuli toisiin ajatuksiin. Kiitos kaikille postausta kommentoineille ja jakaneille! Nyt jatketaan saman aiheen piirissä.

Katsoin tuossa eräänä päivänä Jenny+:n Koirakuume-jakson, jossa käsiteltiin erilaisia tapoja ottaa koira. Mietittiin mikä on eettisin, rotukoiran hankkiminen pentuna vai kenties kodittoman koiran adoptoiminen. Jos eettisyydestä puhutaan, ei taatusti ole epäselvää mikä se eettisin tapa on. Jaksossa jäikin mielestäni ärsyttävän laimeaksi lopputulema, eikä siihen oikeastaan edes päästykään, joten let me tell you: eettisin tapa ottaa perheeseen koira, on adoptoida koditon. Piste. Mitä kiistelyvaraa tässä muka on?

Olenkin jo pitkään halunnut tehdä kodittomien koirien eteen muutakin kuin lahjoituksia ja sen, että olemme adoptoineet yhden kodittoman. Rotukoiria käsittelevä postaukseni jälkeen sainkin Rescueyhdistys Kulkurit ry:n vapaaehtoistyöntekijältä viestiä ja kiitosta ja kysyin, voisinko tulla tutustumaan yhdistyksen toimintaan ja tekemään juttua. Ajattelin, että ehkäpä tämä blogipostaukseni voi olla yksi niistä tavoista, joilla teen vapaaehtoistyötä kodittomien eläinten hyväksi. Toivottavasti tämä kirjoitus toisi vastauksia niitä kaipaaville ja ehkäpä kumoaisi muutaman ennakkoluulon.

Rescueyhdistys Kulkurit toimivat siis Romaniassa, sillä siellä kodittomien eläinten määrä on iso ongelma ja katukoirien määräksi on arvioitu 2-5 miljoonaa. Katukoiraongelma sai alkunsa jo 1980-luvulla, jolloin maan diktaattori pakotti kansan muuttamaan maalta kaupunkiin ja jättämään lemmikit taakse. Steriloimattomia koiria kulkee kaduilla ja maalla vapaana ja populaatiot kasvavat entisestään. Tähän Kulkurit pyrkii omalla toiminnallaan puuttumaan.

Rescueyhdistys Kulkurien toiminta on siis paljon muutakin, kuin koirien adoptoimista Romaniasta. Adoptointi on ehkä yhdistyksen näkyvin, muttei se tärkein osa, vaikka tänä vuonna koiria on adoptoitu suomeen lähes 500. Päämääränä on kestävä eläinsuojelutyö, jonka tärkeimpinä osa-alueina ovat maassa Romaniassa tehtävät steriloinnit ja valistus.

Kulkurit järjestävät laajoja sterilointikampanjoita, joihin myös vähänvaraiset perheet voivat tuoda koiriaan steriloitaviksi. Sterilointi on äärimmäisen tärkeä keino katukoiraongelman purkamiseen, sillä on laskettu, että yksi narttu jälkeläisineen voi 7 vuoden aikana tuottaa 67 000 uutta koiraa. Eli yksikin sterilointi on jo iso panostus koiraongelman ratkaisuun. Ja yksi sterilointi maksaa 30 euroa, sen voit lahjoittaa Kulkurien sivuilla. Tänä vuonna Kulkurit ovat olleet mukana noin 6000:n koiran steriloinnissa.

Toinen Kulkurien toiminnan kulmakivistä on valistus ja sitä tehdään Romaniassa moniuloitteisesti. Kouluvalistuksessa pääpaino on lasten ja nuorten valistamisessa kouluissa ja päiväkodeissa. Kun nuoret oppivat, miten koiria käsitellään ja hoidetaan, on tulevaisuudessa vähemmän kadulle hylättyjä lemmikkejä. Paikallisessa valistuksessa yhdistys kouluttaa Romaniassa toimivia eläinsuojelijoita, eläinlääkäreitä ja eläintenhoitajia sekä kaikkia muita eläinten parissa toimivia henkilöitä, niin yhteistyötahoja kuin ulkopuolisia tahojakin.

Rotukoirapostauksessani heräsi keskustelua tietysti myös rescue-koirien adoptoimisesta. Yksi väite oli, ettei maailmaa pelasteta koiria adoptoimalla. Ei tietenkään, eikä adoptoiminen edes ratkaise Romanian ongelmaa, mutta jos aiot ottaa koiran ja teetättää sen, miksi varta vasten tuottaisit niitä lisää maailmaan, missä niitä on jo liikaa muutenkin? Adoptio ei pelasta maailmaa, paitsi sen yhden koiran.

Toinen väite oli, että toiminta lisää pentutehtailua. Tämä ei miltään kantilta katsottuna pidä paikkaansa, sillä homma pyörii vapaaehtoistyön voimin. Vain toiminnanjohtaja saa osa-aikapalkkaa. Kukaan ei saa itse koirasta rahaa ja pakolliset maksut menevät eläinlääkärille ja matkustuslukuihin. Lisää aiheesta löydät täältä.

Iso osa rescue-koirien tuonnin ympärillä käytävästä keskustelusta keskittyy sairauksiin. Kulkurien, ja tietysti monien muiden yhdistysten kautta, tuodut koirat steriloidaan, rokotetaan ja tutkitaan erilaisten sairauksien varalta. Romanista tuleville koirille annetaan rabies- ja viitosrokotteet (parvo, penikkatauti, tarttuva maksatulehdus, kennelyskä ja leptospiroosi), ulkoloishäätö kahdesti ja heisimadotus kahdesti (ekinokokki). Niille tehdään lisäksi testit seitsemää eri sairautta vastaan: amerikkalainen sydänmato, anaplasmoosi, babesioosi, borbrelioosi, ehrlichioosi, giardia ja leishmanioosi. Sairaudet otetaan tietysti vakavasti, eikä mitään sairauksia haluta levittää maasta toiseen. Voit lukea lisää koirien sairauksista täältä. Olenkin joskus vitsaillut, että rescue-koira on valmis paketti; se on rokotettu, leikattu ja yleensä myös kasvanut jo aikuiseksi, vaikka kodittomia pentujakin on.

Monille rescue-koiran ottaminen tyssää ehkäpä lapsiin ja siihen, että halutaan olla varmoja, että koira tulee perheen pienimpien kanssa toimeen. Tällöin moni valitsee luotettavan rotukoiran, mutta itse ajattelen, että mikä olisi luotettavampaa, kuin mennä katsomaan nuorta tai jo aikuista koiraa kotihoitopaikkaansa Suomessa ja tutustumaan siihen lapsien kanssa. Selviäisi heti, kohtaavatko kemiat ja voisiko koira sopia juuri teidän perheeseenne.

Jos sinä haluat tehdä jotakin Romanian kodittomien koirien hyväksi, tutustu Kulkurien sivuilla erilaisiin auttamistapoihin. Yksi helpoimmista taitaakin olla tekstiviestilahjoitus ja jos harkitset koiran adoptoimista, löydät kotia odottavat koirat täältä. Usein kysyttyihin kysymyksiin löytyvät vastaukset täältä. Myös Yle on tehnyt Kulkureista dokkaripätkän, sen löydät Yle Areenasta.

Heräättääkö postaus kysymyksiä tai onko sinulla kenties omakohtaisia kokemuksia rescue-toiminnasta? Kerro kaikki, keskustellaan :)

Kaikki kuvat: Veera Nuri Photography.