Meikkaaminenko muka hömppää?

Viimeisessä Trendi-lehdessä, jonka tekemisessä olin itse mukana, sain vielä sanoa viimeisen sanottavani. Halusin sanoa sen, mikä on jo pitkään kytenyt sisälläni, mutten oikein ole osannut pukea sitä sanoiksi. Pyörittelin ja pyörittelin lauseita mielessäni ja tällaisen mielipiteen sain painetuksi maaliskuun Trendiin:

Puuteria  ja penkkiurheilua

Se, että meikkaaminen lokeroidaan joksikin turhanpäiväiseksi hömpäksi, mitä vain naiset harrastaa, on taas yksi keino lisää aliarvottaa jotakin, mikä liittyy erityisesti naiseuteen. Onhan naisille suunnatut aikakauslehdetkin olleet ”hömppää” jo aikojen alusta lähtien. Mutta miehille suunnatut urheilulehtiä ei sellaiseksi mielletä. Meikkaaminen on harrastuksena turhanpäiväistä hömppää, mutta penkkiurheilu ei?

Tai oikeastaan en sano, että sanaa ”hömppä” ei saisi käyttää. Sen vain ei pitäis olla minkäänlaisen väheksynnän kohde. Sellaisen väheksynnän, jonka patriarkaattinen yhteiskunta on tietyille asioille asettanut.

Muistan aina, kun eräässä työhaastattelussa tiedealalla kerroin blogiurastani. Haastattelijat hymähtelivät ja yksi tokaisi: ”No pitää kai sitä jollain itsensä elättää”. En tietenkään saanut sanottua mitään nasevaa takaisin, mutta olen kiehunut jälkeenpäin. Raivostuttaa ihan suunnattomasti tuollaiset pölyttyneet asenteet kaikkia uusia ammatteja kohtaan. Ja tietysti sellaisia ammatteja kohtaan, joihin liittyy kauneus ja sitä kautta usein myös naiseus.

meikkaaminen-homppaa

Miksi meikkaan?

Mietiskelen useasti, mitä meikkaaminen ja hiusten laittaminen minulle merkitsee. Ja pystyisinkö tai haluaisinko luopua niistä kokonaan ja miksi en halua.

Moni sanoo meikkaavansa vain itseään varten. Mä en ajattele niin. Mä meikkaan muita varten. Siis jos nyt puhutaan arkimeikkaamisesta, ei tylsien viikonloppujen naamanmaalaamissessioista, se on sitä omaa huvitusta. Mulle meikkaaminen menee samaan sarjaan peseytymisen kanssa. Haluan siistiytyä toisia ihmisiä varten, näyttää skarpilta ja virkeältä. Haluan, että hiukseni ovat puhtaat ja ilmavat, ei rasvaiset ja haisevat. Arvostan tällaista peruspuhtautta myös muissa ihmisissä.

Yksi ajatus, joka minulla näiden ajatusten kanssa päässä pyörii on se, että osoitan laittautumisellani kunnioitusta kanssaihmisiäni kohtaan. En tiedä, onko tämä ihan kieroutunutta, mutta sellainen olo mulla on. Kunnioitan kollegoitani ja haluan näyttää siisteissä vaatteissani, puhtaissa hiuksissani ja freesillä päivämeikilläni siltä, että teillä kollegoilla, tällä työpaikalla ja tällä työpäivällä on minulle väliä.

Ja tämähän lähtee varmaan ihan lapsuudesta. Äitini on aina meikannut ja laittautunut, mutta niin on myös isäni. Muistan aina isän partaveden tuoksun ja sen metallisen kamman, jonka isä kaivoi takataskustaan, kasteli sen vedellä ja kampasi hiuksensa siististi taakse, vaikka lähdettiin vain läheiseen S-marketiin. Muiden ihmisten takia itsensä ehostaminen on pakottamatta iskostunut elämääni.

Toki sitten lähteekin ihan uusi rulla pyörimään, kun mietitään, miksi useimmiten vain nainen käyttää aamulla 15 minuuttia enemmän aikaa siistiytymiseen kuin mies. Miksi miesten ei tarvitse näyttää ulosmennessään astetta skarpimmilta tasaisemmalla ihonsävyllä ja tummat silmänaluset peitettyinä.

Huh, mutta siihen tarvitaan jo ihan toinen postaus! Ehkä tämäkin vinoutuma vielä joskus muuttuu, mutta siihen asti jatkan siistiytymistä aina ennen töihin tai asioille lähtemistä. Vaikka vain ihan tuohon lähi-K-kauppaan.

Ps. Onpa muuten aivan ihana kansikuva uusimmassa Trendissä! <3

Lue myös:
Mitä bloggaaminen on mulle opettanut
Aion olla ylpeä pioneeri
Miten tässä työssä voi muka uupua?

kauneus ajattelin-tanaan
Kommentit (31)
  1. Hei!

    Kiitos tästä kirjoituksesta – on tosiaan tärkeää ettei tyypillisesti naisille suunnattuja asioita leimata hömpäksi, siinä missä tyypillisesti miehille suunnatut asiat kuvataan äijäilynä. Jo senkin vuoksi, että stereotyyppiset sukupuoliroolit eivät ole kaikkien ”lokero”.

    Olen kuitenkin pohtinut asiaa kovasti – miksi naiselta edellytetään huoliteltuun ulkonäköön meikkaamista? Eikö perushygienia – puhtaus – riitä ehostautumiseksi?

    En henkilökohtaisesti meikkaa, osin syynä se, etten ole koskaan ollut siitä kiinnostunut, osin se etten edes osaisi vaikka haluaisin, mutta osaltaan minulla on myös poliittinen agenda. Tänä päivänä – kun naisen kasvot näkee pääosin vain meikattuna ja/tai kuvakäsiteltynä – ainakin minulla hämärtyy raja todellisuuden ja muokatun välillä. En meikkaamattomana tiedosta, mitä kaikkea meikillä saakaan aikaan – kunnes näen ennen-ja-jälkeen kuvat, ja vasta sitten ymmärrän, että itseasiassa minäkin olen lähtökohtaisesti aivan yhtä kaunis, kuin meikattu henkilö ennen meikkausta.Tätä ei aina tajua, kun vertaa itseään muihin – miksi minä olen varis paratiisilintujen keskellä?

    Poliittinen agenda piileekin siinä, että omalla meikkaamattomuudellani haluaisin normalisoida luonnollisia naisen kasvoja – että nainen voi olla kaunis, siisti ja huoliteltu ilman meikkaustakin. Meikkaamattomana minulla on myös itsevarmempi olo, sillä silloin oma huomioni ei kiinnity niin paljon omaan ulkoiseen olemukseni. Meikkaamisessani ei kuitenkaan mielestäni ole itsessään mitään väärää – varsinkin jos meikkaaminen tuottaa itselle iloa ja nostaa itsetuntoa, mikäli sen kanssa on haasteita. Tai jos meikkaamisella haluaa ilmaista itseään ja identiteettiään! Mutta on surullista, jos me naiset joudumme meikkaamaan tullaksemme hyväksytyksi. Ymmärsin kirjoituksestasi, että tämä taitaa olla sinunkin ajatuksesi, ja nostit tämän vinoutuman hienosti esiin.

    Itselläni on kolme tytärtä, ja heidänkin vuokseen toivon, että naiskuva ja ihanteet olisivat laajoja ja monipuolisia – aivan kuten toivon mieskuvallekin. Ja että se luomuversio itsestämme olisi aivan yhtä arvokas, kuin laittautunutkin.

    Ps. Ihana on kansikuva tosiaan! 🙂 Ja hienoa kun et anna pölyttyneiden asenteiden lannistaa sinua!

    1. No niinpä! Tämähän se onkin tässä maailmassa vinksallaan. Ja sama vinksahtaminen liittyy tietysti moneen muuhunkin asiaan, kuten vaikka karvanpoistoon. Mahtaako tää koskaan tasoittua..

      1. Ei se ehkä tasoitu, jos tunnetut vaikuttajat eivät pidä kriittisiä puheenvuoroja.

  2. Juuri tänään ajattelin hississä peiliin katsoessa että kauhistus jos meikkejä ei olisi keksitty. Miten se oma peilikuva voikaan muuttua kun siihen vähänkin panostaa meikkaamalla. Jokainen päättäköön itse meikkaako vai ei, mutta kyllä sillä on merkitystä miltä naama näyttää. Kasvojammehan eniten katselee joku toinen kuin me itse ja minunkin mielestä se on kunnioitusta toisia kohtaan, että viitsii tehdä itsestä siistin ja huolitellun (tietysti puhtaan) näköisen. Jotkut ovat tietenkin hyväihoisia luonnostaan, mutta kun on ollut enemmän tai vähemmän iho-ongelmia, en halua, että kukaan kiinnittäisi siihen ensihuomionsa minussa. Onhan se nyt vaan mieltäkohottavaa katsella huoliteltuja ja kauniisti meikattuja kasvoja!

    1. Niinpä, iho-ongelmat voivat olla niin iso juttu niistä kärsivälle!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *