”Minä meikkaan vain itseäni varten” – enpä usko
Kuuntelin siskoni Irene Naakan ja Mona Blingin yhteistä Kroonisesti ärhäkkä -podcastin jaksoa, jossa puhuttiin ulkonäön merkityksestä, ulkonäköpaineista ja siitä, mitä tämä kaikki on erityisesti naisille ajan saatossa aiheuttanut. Siskoni lausui ulkonäkötutkija Erica Åbergin sanat, joita jäin jakson jälkeen pohtimaan: ”Niin kauan kun ulkonäön merkitystä vähätellään, sen annetaan tehdä kulisseissa kaikenlaista haittaa.”
Olen miettinyt monta kertaa sitä, kuinka monet sanovat meikkaavansa ”vain ja ainoastaan itseään varten” ja kuinka pidän tätä väitettä aivan täytenä potaskana. Saatan minäkin siis ajatella, että laittaudun itseäni varten ja tiedän kuinka paljon parempi olo tulee, kun ulkonäköä on vähän ”freesannut”, mutta mun mielestä tässä kohtaa pitää mennä ajatuksissaan syvemmälle. Miksi olo on parempi? Miksi minä meikkaan, tapahtui se sitten itseäni tai muita varten?
Jos olisin tasan tarkkaan yksin tällä koko planeetalla, en taatusti meikkaisi tai värjäyttäisi hiuksiani satojen eurojen edestä. Enkä usko, että sinäkään. Minulla ei olisi ulkonäkööni liittyviä komplekseja ja asenteita, joita aivoni ovat kuin varkain imeneet erilaisista medioista ja muiden kommenteista. En haaveilisi niin ikää kalliista hiustenpidennyksistä, joilla voisin huijata hiuksiini lisää tuuheutta. En käyttäisi näin paljon aikaa ihoni hoitoon, sillä hyvä ihohan on tärkeä päämäärä.
Pohjimmiltaan, siis aivan pohjimmiltaan, kaikki meidän laittautumiset johtuvat yhteiskunnan normeista. Siis ulkopuolelta tulevista odotuksista, asenteista ja paineista. Käytämme ripsiväriä, koska haluamme, että silmämme näyttävät muille suuremmilta. Laitamme kulmamme ja poskipunamme taktisesti niin, että vaikutamme muiden silmissä nuoremmilta (koska joku keksi, että vanhaltahan tai edes ikäiseltään ei kukaan saa näyttää). Levitämme peiteainetta, koska emme halua näyttää muiden silmissä väsyneiltä. Ja auta armias, jos se peiteaine kerääntyy juonteisiin ja paljastaa, etten olekaan enää 23-vuotias!
Janan toisessa päässä saattaakin kyllä olla sinä itse. Meikkaat, koska haluat, että tunnet olosi itsevarmemmaksi tai muulla tapaa paremmaksi, freesimmäksi. Mutta itsevarmuus tai se, että näytät tietynlaiselta ja se saa sinut tuntemaan olosi paremmaksi, johtuvat lopulta ulkopuolelta tulevista odotuksista. Eikö?
Joten, tulemme taas tutkija Erica Åbergin lausahdukseen, jonka esitin postauksen alussa. Pohdin, voiko olla haitallista, että yritämme väittää itsellemme ja toisillemme, että laittaudumme vain itseämme varten? Jos kaikki myöntäisivät itselleen ja toisilleen sen tosiasian, että syy tulee ulkopuolelta ja että ulkonäöllä on, halusimme sitä tai emme, valtava rooli yhteiskunnassamme, sen merkitys saattaisi vielä jonain päivänä hälvetä. Ehkäpä.
Kuvituksena meikäläinen meikattuna ja ilman meikkiä – kumman sinä valitsisit suuren yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi? Ja erityisesti, miksi?
Tää on aika mielenkiintoinen aihe. Ulkonäön merkitys. Eipä tule kotona meikattua, koronan vuoksi viime keväänä(-20) 2kk lomautettuna en koskenut meikkeihin ollenkaan.
Eli ”meikkaan itseäni varten” on kyllä puppua, luulen että meikki on yhdenlainen rooliasu sosiaalisiin tilanteisiin missä kohtaa uusia ihmisiä. Jos menen lenkille/lähikauppaan/kaverille kahville en jaksa meikata, mutta töihin/vaate-ostoksille/ranta-kahvilaan jne tulee sutastua naamaan edes jotain.
Ihmeellinen paine olla ihminen jota ei ole, (ulkonäkö ei tietenkään ole ainoa..).. Olennainen on unohtunut.
Niin syvälle tääkin on meihin juurtunut!
Tosi mielenkiintoista pohdintaa.
Estetiikan merkitys eri kulttuureissa ja maissa vaihtelee todella paljon. Estetiikkahan on laaja käsite joka kattaa niin ulkonäön kuin esim. sisustamisen, pukeutumisen.
Itse koen, että pukeutumisellani ja meikillä annan tietyn viestin. Jos olen itse sänkystä nousseen näköinen ja olen ihmisten ilmoilla, tunteeni on sama kun joku saapuu yllätysvieraana kotiini joka on kuin räjähdyksen jäljiltä😅
Koen siis, että ulkonäkö on yksi tapa kommunikoida. Paras tapahan on kun avataan suu, mutta se taas ei ole aina mahollista😅 Mielenkiintoista myös on se, että miten eri kulttuurissa koetaan esim.kunnon smokeye meikki🤔 Itse myös koen,että mitä enemmän ikää tulee sitä enemmän osaa hyväksyy muotonsa❤ ja tuohon puheenjohtaja kysymykseen niin varmaan riippuisi yrityksestä😅 Joissakin ei haluta, et näyttää laitetulta, koska se saattaa luoda mielikuvaa et on kevytmielinen tjms. Sekin on jännä miten meidän omat mielikuvat hallitsee esim siinä saako lääkäri meikata näyttävästi vai ei🤔 Millaisen kuvan hän antaa jos onkin hieman enemmän meikkiä ja korkokengillä menee viillättää sairaalan käytäviä. Tulee mieleen oma kokemukseni kun Meksikossa minulle tehtiin sektio ja sitä suorittava naislääkäri teki sen korkokengät jalassa😅 (se muovipussi tietty päällä) ja oli kuule ihan super kirurgi👌 Että nää ”ulkonäköpaineet” menee varmaan molempii suuntii. Toiset kokee painetta et eivät haluais käyttää mitää, toiset taas tahoisivat oikee räväytellä, mutta eivät kehtaa ku mitä muut siitä sanoo🙈. Tällästä mietin🤔😊
UPEAAA sektio korkokengissä! Haha vaude 😀 Oispa siitä saanut kuvan! ja hitto just tää, että meikkaa, mutta älä liikaa. Pukeudu, mutta älä liian näyttävästi.. Kauneuskäsitykset on niin hiton kapeat etenkin naisille.
Pystyn hyvin näyttäytymään meikittä myös kodin ulkopuolella. Silti meikkaan usein ainakin jonkin verran. En väitä, että tekisin tätä vain itseäni varten, mutta olen myös sitä mieltä, että mitä se haittaa, jos meikkaan muita varten? Teen paljonkin asioita muita varten, ja tuskin olen ainoa. Laitan esimerkiksi ruokaa muita varten – jos olisin yksin, ostaisin varmaankin usein vain valmissalaatin kaupasta.
Muita varten meikkaaminen ei välttämättä muodosta ristiriitaa itseyden kanssa, samoin kuin ei muukaan muita ihmisiä varten tekeminen. En meikkaa muita varten sillä tavalla, että olisin ahdistunut omasta kelpaavuudestani ja tuntisin piilottavani todellisen minäni meikin taakse. Päinvastoin nautin siitä, että näytän hyvältä!
On ihan totta, että taistelua ulkonäköpaineita vastaan ei varmasti voiteta valheilla: ei sillä, että väitetään, että ihan itseäni varten tämän kaiken teen. Toisaalta pitäisi ylipäätään miettiä, mitä vastaan taistellaan ja miksi. Minusta se, että ihminen on visuaalinen olento ja tarkkailee muita myös visuaaliselta kannalta, ei ole asia, jota edes pitäisi saada muutettua. Nautimme ja viehätymme kauneudesta, enkä usko, että se muuttuu koskaan. Korkeintaan ilmiö voidaan paheksunnalla saada painettua piiloon. Mutta miksi niin pitäisi tehdä? Eiköhän se riitä, että saisimme karsittua ulkonäköasenteista häpäisevät ja liian ahtaisiin muotteihin pakottavat elementit ja tunnustaisimme tässäkin asiassa oikeuden erilaisuuteen – ehkä jopa oppisimme arvostamaan sitä.
No ruuanlaittoon tätä ei oikein voi verrata koska silloin teet toiselle hyvää, mutta ei itsensä meikkaaminen pitäisi olle toiselle hyvän tekemistä. Kun se tässä onkin se juju, miksi se on niin syvällä meissä että naisen pitää laittautu ja meikata.
Vertasin ruoanlaittoon lähinnä vain siinä mielessä, että teemme paljonkin asioita, joita emme tekisi vain itseämme varten, jos olisimme yksin kotona , mutta eivät nämä asiat silti välttämättä ole meidän hyvinvoinnistamme pois.
Sitä jäin miettimään, että miten niin itsensä meikkaamisen ei pitäisi olla toiselle hyvän tekemistä. Ei tietenkään pitäisi olla sillä tavalla, että se olisi jokin vaatimus tai edellytys. Sellaista ajattelua pidän itsekin sopimattomana, että naisten kohdalla siisteys ja peruskohteliaisuus muita kohtaan – muka! – edellyttää meikkaamista. Eihän se niin saa olla! Mutta edelleenkään visuaalisen kauneuden hyvää tekevässä voimassa ei minusta ole sinänsä mitään pahaa eikä väärää. Miehiä useinkin ilahduttaa se, jos oma tyttöystävä tai vaimo laittautuu oikein sieväksi vaikkapa juhlia varten tai ihan muuten vain. Samoin naista voi ilahduttaa oma siippa oikein komeaksi laittautuneena. Miksi se olisi väärin – ketään kohtaan?
Emme torju visuaalisuutta muissakaan asioissa, joten ei kai sen ihmisten ulkomuodon kohdallakaan tarvitse olla negatiivinen asia. Negatiivisia lieveilmiöitä siihen kyllä liittyy aika tavalla, mutta täytyykö niiden torjumiseksi välttämättä torjua kokonaan se seikka, että me ihmiset viehätymme toisissamme myös ulkokuoresta? Ei minusta.
Niin no tosiaan, kunhan ymmärtäisi mitä nämä kaikki asiat aiheuttaa. Kuten tuossa alussa siteerasin, että niin kauan kuin ulkonäön merkitystä vähätellään, asian annetaan tehdä kulisseissa kaikkea haittaa. Ei niin, että kaikki ulkonäköön liittyvä tulee heti poistaa (mikä tosin olisi ultimaatinen unelmayhteiskunta), mutta sen merkitys pitää tiedostaa.
Luulen, että juuri tässä meillä on mielipide-ero: minulle yhteiskunta, josta kaikki ulkonäköön liittyvä olisi poistettu, ei olisi ultimaattinen unelmayhteiskunta. Minun unelmayhteiskunnastani olisi poistettu ahtaat kauneusihanteet, jotka työntävät ihmisiä samaan muottiin, mutta ulkonäkö olisi edelleen osa ihmisten välistä kanssakäymistä, vain sallivammassa ja erilaisuutta arvostavammassa ilmapiirissä.
Siitä olen edelleen ehdottomasti samaa mieltä, ettei tosiasioita tule kiistää: ulkonäöllä on merkitystä – on tämä sitten itse kunkin mielestä hyvä tai huono asia tai jotakin siltä väliltä.
Ah joo no siis hyvä pointti!
”No ruuanlaittoon tätä ei oikein voi verrata koska silloin teet toiselle hyvää, mutta ei itsensä meikkaaminen pitäisi olle toiselle hyvän tekemistä. Kun se tässä onkin se juju, miksi se on niin syvällä meissä että naisen pitää laittautu ja meikata.”Musta näitä asioita voi hyvin verrata, vaikka toisaalta olisin ehkä ottanut verrokiksi mieluummin hyvä käytöstavat tai ystävällisyyde. Uskon, että kaipuu kauneuteen ja harmoniaan on meihin yhtä syvälle rakennettu kuin kaipuu tyydyttäviin ihmissuhteisiin.
Jos tyylillä ja ulkonäöllä ei saisi olla meihin mitään vaikutusta, tarvitsisimmeko enää vaikkapa graafisen suunnittelun osaajia niin paljon kuin nykyään? Sisustussuuunnittelijoita, floristeja?
Totta kai on vaikutusta, pointti on juurikin se, että kenenkään on turha väittää ettei ulkonäöllä olisi vaikutusta esim. siihen että kauniit ihmiset saavat helpommin töitä yms.
Jäin miettimään tuota, että ”Päinvastoin nautin siitä, että näytän hyvältä!”
Tämä on siis sma ajatus mikä itsellä on ainakin ollut, nykyään mietin vain, että miksi siihen hyvältä näyttämiseen tarvitaan meikkiä… Haluaisin oppia näkemään itseni hyvännäköisenä ilman meikkiä
En ajattele, että näyttäisin hyvältä vain meikin kanssa. Etenkin näin kesäaikaan tuntuu, että ulkonäköön tulee ihan ylimääräistä hehkua niin, että meikkaamisen unohtaa miltei vahingossa! Enemmänkin meikkaaminen on viimeistelyä. Omalla kohdallani se sijoittuu vähän samaan lokeroon kuin vaikkapa kauniiden vaatteiden pukeminen: en mielestäni näytä pahalta myöskään vaikkapa arkisissa ulkoiluvaatteissa, mutta jos haluan erityisesti panostaa ulkonäköön, laitan kauniin kesämekon. (Ja samalla todennäköisesti meikkaan.)
Se on tietysti ikävää, jos oma peilikuva miellyttää vain meikattuna. Auttaisiko asiaa totuttelu? En tiedä, koskeeko tämä sinua, mutta osan naisista tiedän toimivan niin, että käytännössä aina, kun tehdään jotakin muuta kuin ollaan yksin neljän seinän sisällä, otetaan meikkisivellin käteen. Ehkä omia meikkaamattomia kasvojaan pitäisi useammin katsoa peilistä jossakin muussa mielessä kuin piiloon meikattavana kohteena.
No sepä juuri. Siis että toki moni voi ajatella että meikkaa itseään varten koska silloin tuntuu itsestä paremmalta. Mutta miksi? Miksi se pohjautuu siihen, miltä näyttää. Nämä on kaikki meissä niin syvään juurtuneita, että niihin ajatuksiin on vaikeaa päästä edes käsiksi.