Esittelin vähän aikaa sitten Instagramissani pomoni minulle tuliaiseksi ostamaa istukkavoidetta. Pomoni kävi Uudessa-Seelannissa ja törmäsi siellä JC New Zealand -merkkiseen Placenta Crèmeen ja halusi tuoda sen minulle tutkailtavaksi.

Yllätyksekseni inboksini täyttyi kauhistelevistä viesteistä: ”Hyi, mitä ihmettä?” ”Yök kamalaa!!” ja meikäläinen jäi miettimään, mikäs tässä nyt niin kamalaa oli? Miksi istukan käyttö kosmetiikassa olisi niin järkyttävää?

Kosmetiikkateollisuudessahan käytetään valtavia määriä eläinperäisiä tuotteita. Paitsi tietysti vegaanikosmetiikan puolella. On mm. kollageenia, retinolia, lanoliinia, biotiinia, kapryylihappoa, glyseriiniä, hyaluronihappoa ja keratiinia, jotka kaikki voivat kasvovoiteessasi olla eläinperäisiä. Jos ihan näin järjellä ajattelisi, voisi kuvitella, ettei ainakaan tämän istukan saamiseksi lammasta ei ole vahingoitettu, kuten monen muun ainesosan kohdalla voi tapahtua. Karitsan synnyttyä istukkahan heitettäisi muussa tapauksessa vain roskapönttöön.

Ei sillä, että me nyt ehdottomasti tarvitsisimme lampaan istukkaa naamoillemme (tai mitä tahansa muuta eläinperäistä ainesosaa), mutta olisiko se ajatuksena nyt niin kamalaa, kun jutun suhteuttaisi kosmetiikkateollisuuteen yleensä?

Enkä toisaalta ole into piukassa testaamassakaan tätä tuotetta. Tekisi kyllä mieli kokeilla, mutta olen lukenut juttuja, joissa kosmetiikan ammattilaiset varoittelevat istukkaa sisältävistä tuotteista. Niistä kun ei aina välttämättä tunneta koko koostumusta tai vaikka jokaikistä proteiinia, jonka se pitää sisällään. Uskallanko ottaa riskin vaikkapa allergisoitumisen kannalta? Sitä en vielä tiedä.

Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?