Iltapäivä kosmetiikan säilöntäaineden parissa
Tiistai-iltana riensin suoraan labratöiden parista opiskelemaan Teknokemian Yhdistyksen johdolla kosmetiikan säilöntäaineista. Tällaiset informaationtäyteiset tilaisuudet ovat ehdottomasti lemppareitani, sillä yritän aina imeä kosmetiikasta kaiken mahdollisen tiedon ja näin siihen pääsi käsiksi oikeasti alan asiantuntijoiden opastuksella.
Illan teemana oli tosiaankin säilöntäaineet, jotka aika-ajoin voivat käynnistää oikean mediamyräkän. Taannoin parabeenihysteriä johti siihen, että kaikki parabeenit, joihin kuuluu valtavasti erilaisia yhdisteitä, menivät pannaan niin kuluttajilla kuin valmistajillakin, vaikka suurin osa niistä on erittäin turvallisia ja hyvin siedettyjä ainesosia.
Illan luennolla meille kerrotiin säilöntäaineiden valinnasta ja tuotekehityksessä huomioon otettavista seikoista. Lopuksi pääsimme Helsingin yliopiston kemian laitokselle valmistamaan omat suihkusaippuamme!
Säilöntäaineet ovat kosmetiikassa välttämättömiä, mikäli tuotteesta halutaan tehdä turvallinen, kohtuuhintainen ja sellainen, ettei sitä tarvitse säilyttää esimerkiksi jääkaapissa. Vaikka tuotetta yrittäisi käyttää kuinka hygieenisesti, pääsee tuotteisiin aina ilman ja sormien mukana bakteereita ja homeita, jotka hyvin nopeasti villiintyisivät ilman säilöntäaineita.
Tuotekehittelijän painajainen onkin kuulemma juuri sellaiset tuotteet, jotka avataan kokonaan. Jos esimerkiksi käytät tunnollisesti kokonaan avautuvan kasvovoidepurkin kanssa spatulaa, et pysty estämään voiteen kontaktia ilman kanssa, eikä se spatulakaan aina täysin steriili työväline ole.
Säilöntäaineita on tarve käyttää myös kuivissa tuotteissa, siis esim. luomiväreissä. Vaikka voisi kuvitella, että pilaantuminen ja bakteerikasvustot tarvitsevat aina vettä tai öljyä villiintyäkseen, asia ei ole näin. Onhan vaikkapa pöytätasolla tai tietokoneen näppäimistöllä valtavat bakteerimäärät, vaikkei näiden pintojen lähettyvillä ole sinänsä nestettä; ilmankosteus riittää bakteereille ja homeille aivan hyvin.
Säilöntäaineita tarvitaan siis siihen, että tuote ei säilyvyysaikansa puitteissa voi aiheuttaa terveyshaittaa, esimerkiksi silmätulehdusta, mutta myös siihen, että tuotteen ominaisuudet säilyvät. Tuotteen koostumuksen ja esimerkiksi värin on pysyttävä muuttumattomina.
Itse en sen kummemmin vältä (paitsi metyyli-isotiatsolinonia) juuri säilöntäaineita, mutta tiedän monien niitä karttavan. Toki silloin, jos huomaan, että jokin tuote aiheuttaa ihollani ärsytystä, tsekkaan ensimmäisenä, onko ainesosalistassa jotain meikäläisen ihon ennenkin ärsyttänyttä säilöntäainetta.
Toki tapaus metyyli-isotiatsolinoni sai meikäläisenkin varpailleen kosmetiikan säilöntäaineista, mutta ymmärrän niiden olevan välttämätön osa tuotteiden turvallisuuden takaamiseksi. Säilöntäaineet voivat, kuten aineet melkeinpä kaikissa muissakin kategorioissa, aihettaa allergioita, joten jos huomaat joidenkin tuotteiden ärsyttävän ihoasi, tsekkaa, onko tuotteissa käytetty kenties samaa säilöntäainetta.
Meikäläisen ja Irenen tekemä hempeän vaaleanpunainen kukkaisnestesaippua sai tietysti nimekseen Patriarchy Smasher 😉 Kiitos vikasta kuvasta Miialle <3
Millaisia mietteitä teille herää kosmetiikan säilöntäaineista? Välttelettekö niitä vai ajatteletteko asiaa ollenkaan?
