Rakastan yli kaiken postauksia, joissa bloggaaja paljastaa työvälineensä ja esimerkiksi videokuvauspisteensä lukijoilleen. Myös minulta on useaan otteeseen kyselty, millä kameroilla blogiini kuvaan ja siksi päätin toteuttaa tällaisen suosikkipostauksen vihdoin itsekin.

Olen aina ollut kiinnostunut kaikenlaisesta tekniikasta ja koska isäni oli kova valokuvaaja, tarttui pieni osa innostusta myös minuun. Ainakin sen verran, että tiesin jo ennen blogin perustamista jotakin suljinajasta, aukosta ja valkotasapainosta. En siis koskaan kuvaa automaattiasetuksilla ja asetusten ja valaistuksen suhteen olen aika tarkka. En silti pidä itseäni minään huippukuvaajana ja kuvien sommittelussa yritän kehittyä koko ajan.

Nikon D5100-järkkäriä olen käyttänyt kaikista pisimpään. Se oli ensimmäinen isompi hankinta blogini laadun parantamiseen. Ostin sen kesällä 2012 eli noin puoli vuotta blogin perustamisesta. Nikonin valitsin siksi, että jotenkin meidän perhe on aina ollut ”nikonilaisia” ja isän kuvausvälineistä löytyi kaikennäköistä omaankin kameraani sopivaa. Malli taas valikoitui kääntyvän näytön ansiosta, mikä on kyllä ehdoton kasvokuvia ottaessa!

Nikon on toiminut ihan moitteetta koko tämän 4,5 vuotta (huh huh!), mutta nyt olen alkanut huomata, ettei kamera ole ihan entisensä. Valkotasapainoa on mahdotonta saada oikeanlaiseksi ja kuvien sävy on aikalailla arpapeliä. Siksi uusi järkkäri olisi hakusessa, Varmaankin tästä samasta D5000-sarjasta.

Hommasin tuolloin 2012 saman tien myös hyvän objektiivin, sillä omasta mielestäni kameran mukana tulevalla kittiobjektiivilla saa vain suurin piirtein pokkaritasoisia kuvia. Hyvä järkkäri ilman hyvää objektiiviä on siis yhtä tyhjän kanssa. Käyttämäni objektiivi on kiinteä Nikkor AF-S 50mm f/1.8G, josta olen tykännyt tosi paljon. Siinä saa taustalle syvyyttä, kivan bokeh-efektin ja kauniin sumennuksen myös kasvokuviin.

Nikonilla otan aina kaikki meikki- ja kasvokuvani juurikin tuon zoomin antaman pehmennyksen takia. Kasvojen reunaosista tulee pehmeät, eikä kaikki näpytkään piirry kuvaan niin tarkasti kuin toisella kamerallani. Mutta suuren zoomin takia tällä objetiivilla ei saa otettua pärstäkuvia selfiemäisesti käsipelillä. Siis jos omaat normaalin pituiset käsivarret 😀 Siksi hommasin mukaan myös Nikonin noin 30 euron kaukosäätimen, joka on osoittautunut ihan ehdottomaksi. Asetan siis kameran jalustimelle ja asetan kuvauksen säätimen varaan ja kuvaaminen onnistuu vain nappia painamalla!

PR-tapahtumissa kuvaaminen Nikonilla ja 50mm objektiivilla osoittautui lopulta liian hankalaksi. Oikean kuvakulman löytäminen vaati aina kuvaamista monen metrin päästä ja valaistuskin vaati aina niin paljon säätöä, että päätin pyytää Olympukselta testiin ns. ”bloggarikameraa” eli PEN E-PL7:n. Ja tämä on mullistanut blogikuvani täysin! Ja johtanut siihen, että siskoni lähettää aina ennen tapaamistamme viestin ennen: ”Ota Olympus mukaan”.

PEN E-PL7 on se, joka kulkee aina mukana tilaisuuksissa ja se, johon tartun kun aikaa kuvaamiseen on vähän. Tässä ei nimittäin tarvitse juuri säätöjä tehdä täydellisten kuvien saamiseksi. Olympuksen automaattinen valkotasapaino on aina ihan nappiin ja kuvaaminen onnistuu todella hämärässäkin valossa. Tuotekuvat otankin nykyään lähes aina Olympuksella ihan vain se helppouden takia. Ei tarvitse kuin kiikuttaa purkit ikkunan lähettyville ja napsaista kuvat parilla säädöllä.

Myös Olympuksessa on kääntyvä näyttö, mutta jos näytön haluaa osoittamaan kuvattavaa kohdetta, näyttö kääntyy vain kameran alapuolelle. Näin sillä voi ottaa itsestään helposti käsipelillä selfieita, mutta ei jalustalla omista kasvoista niin, että näkisi itsensä näytössä. Mutta onneksi kamerassa on aivan mahtavat Wi-Fi-ominaisuudet. 

Wi-Fi:n avulla voit lähettää kuvia vaikkapa suoraan kännykkääsi tai voit käyttää puhelintasi kauko-ohjauksessa. Tämä on ihan korvaamaton ominaisuus esimerkiksi kampauskuvia ottaessa. Voin siis kääntyä kameraan täysin selin ja katsoa oikean kuvauskohdan kännykkäni näytöltä. Voin kännykällä myös muuttaa valotusasetuksia käden käänteessä. Ah, elämää helpottavaa tekniikkaa!

Olympus on siis se, jonka otan aina mukaan laukkuuni, kun lähden tekemään töitä pois kotoa. Mutta kasvokuvat otan silti Nikonilla, koska Olympus on siihen hommaan jopa liian tarkka ja joka ikinen ihon epätasaisuus näkyy kuvassa liian tarkkarajaisesti. Myös kampauskuvat saavat ihan uudet ulottuvuudet, kun jokainen hius piirtyy kuvaan supertarkasti, kuten yllä olevasta kuvasta huomaa.

Olympuksessani oleva objektiivi on M.ZUIKO DIGITAL 25mm 1:1.8 -objektiivi. Se ei anna niin paljon pehmeyttä taustaan, mutta halusin sen 50mm:n objektiivin sijaan, koska tällä on todella helppoa kuvata pienissäkin tiloissa ilman, että tarvitsee peruttaa kymmenen metrin päähän saadakseen vaikka henkilöstä kokokuvan. Lisäksi valovoima on suuri, joten tosiaan hämärä kuvauspaikka ei ole ongelma.

Videoita kuvaan oikeastaan näillä molemmilla vähän sekaisin, enkä oikein ole vielä osannut päättää, kumpi hommaan on parempi vehje. Mutta tässä ne nyt olivat, minun työvälineeni. Toivottavasti tykkäsitte! 🙂

Mistä muusta bloggaamiseen liittyvästä te haluaisitte nähdä postauksen? 🙂