Viimeisessä Trendi-lehdessä, jonka tekemisessä olin itse mukana, sain vielä sanoa viimeisen sanottavani. Halusin sanoa sen, mikä on jo pitkään kytenyt sisälläni, mutten oikein ole osannut pukea sitä sanoiksi. Pyörittelin ja pyörittelin lauseita mielessäni ja tällaisen mielipiteen sain painetuksi maaliskuun Trendiin:

Puuteria  ja penkkiurheilua

Se, että meikkaaminen lokeroidaan joksikin turhanpäiväiseksi hömpäksi, mitä vain naiset harrastaa, on taas yksi keino lisää aliarvottaa jotakin, mikä liittyy erityisesti naiseuteen. Onhan naisille suunnatut aikakauslehdetkin olleet ”hömppää” jo aikojen alusta lähtien. Mutta miehille suunnatut urheilulehtiä ei sellaiseksi mielletä. Meikkaaminen on harrastuksena turhanpäiväistä hömppää, mutta penkkiurheilu ei?

Tai oikeastaan en sano, että sanaa ”hömppä” ei saisi käyttää. Sen vain ei pitäis olla minkäänlaisen väheksynnän kohde. Sellaisen väheksynnän, jonka patriarkaattinen yhteiskunta on tietyille asioille asettanut.

Muistan aina, kun eräässä työhaastattelussa tiedealalla kerroin blogiurastani. Haastattelijat hymähtelivät ja yksi tokaisi: ”No pitää kai sitä jollain itsensä elättää”. En tietenkään saanut sanottua mitään nasevaa takaisin, mutta olen kiehunut jälkeenpäin. Raivostuttaa ihan suunnattomasti tuollaiset pölyttyneet asenteet kaikkia uusia ammatteja kohtaan. Ja tietysti sellaisia ammatteja kohtaan, joihin liittyy kauneus ja sitä kautta usein myös naiseus.

Miksi meikkaan?

Mietiskelen useasti, mitä meikkaaminen ja hiusten laittaminen minulle merkitsee. Ja pystyisinkö tai haluaisinko luopua niistä kokonaan ja miksi en halua.

Moni sanoo meikkaavansa vain itseään varten. Mä en ajattele niin. Mä meikkaan muita varten. Siis jos nyt puhutaan arkimeikkaamisesta, ei tylsien viikonloppujen naamanmaalaamissessioista, se on sitä omaa huvitusta. Mulle meikkaaminen menee samaan sarjaan peseytymisen kanssa. Haluan siistiytyä toisia ihmisiä varten, näyttää skarpilta ja virkeältä. Haluan, että hiukseni ovat puhtaat ja ilmavat, ei rasvaiset ja haisevat. Arvostan tällaista peruspuhtautta myös muissa ihmisissä.

Yksi ajatus, joka minulla näiden ajatusten kanssa päässä pyörii on se, että osoitan laittautumisellani kunnioitusta kanssaihmisiäni kohtaan. En tiedä, onko tämä ihan kieroutunutta, mutta sellainen olo mulla on. Kunnioitan kollegoitani ja haluan näyttää siisteissä vaatteissani, puhtaissa hiuksissani ja freesillä päivämeikilläni siltä, että teillä kollegoilla, tällä työpaikalla ja tällä työpäivällä on minulle väliä.

Ja tämähän lähtee varmaan ihan lapsuudesta. Äitini on aina meikannut ja laittautunut, mutta niin on myös isäni. Muistan aina isän partaveden tuoksun ja sen metallisen kamman, jonka isä kaivoi takataskustaan, kasteli sen vedellä ja kampasi hiuksensa siististi taakse, vaikka lähdettiin vain läheiseen S-marketiin. Muiden ihmisten takia itsensä ehostaminen on pakottamatta iskostunut elämääni.

Toki sitten lähteekin ihan uusi rulla pyörimään, kun mietitään, miksi useimmiten vain nainen käyttää aamulla 15 minuuttia enemmän aikaa siistiytymiseen kuin mies. Miksi miesten ei tarvitse näyttää ulosmennessään astetta skarpimmilta tasaisemmalla ihonsävyllä ja tummat silmänaluset peitettyinä.

Huh, mutta siihen tarvitaan jo ihan toinen postaus! Ehkä tämäkin vinoutuma vielä joskus muuttuu, mutta siihen asti jatkan siistiytymistä aina ennen töihin tai asioille lähtemistä. Vaikka vain ihan tuohon lähi-K-kauppaan.

Ps. Onpa muuten aivan ihana kansikuva uusimmassa Trendissä! <3

Lue myös:
Mitä bloggaaminen on mulle opettanut
Aion olla ylpeä pioneeri
Miten tässä työssä voi muka uupua?