Kesämuistoja Parikkalasta!

Eletään taas pimeää, harmaata ja liukasta aikaa. On aika muistella viime kesää ja mielenkiintoista kohdetta Parikkalassa.

VEIJO RÖNKKÖSEN PATSASPUISTO on ehkä erikoisempia kotimaan kohteita, jossa olen koskaan vieraillut. Puisto sijaitsee Koitsanlahdella Parikkalassa, valtatie 6 varrella. Matkaa Parikkalan keskustasta on n.7km.

 

Kuka oli Veijo Rönkkönen?
Itseoppinut ITE-taiteilija Rönkkönen syntyi Parikkalassa 1944 ja kuoli Parikkalassa 2010. Hän työskenteli puolen hehtaarin tontillaan lähes viisikymmentä vuotta ja tuloksena syntyi yli 550 betonipatsasta ja upea fantasiapuutarha.

” Kokeilustahan se sai alkunsa. Sitte ku oppi tekemään ei malttant enää lopettaa.” -VR

Rönkkönen oli kova kuntoilemaan. Joogan lisäksi hän pyöräili, pelasi lentopalloa ja ui. Nuori Rönkkönen tunnettiin pidättyväisenä henkilönä, eikä hän lähtenyt maailmalle, vaan kutsui maailman luokseen.

”Kysyvät usein olenko paljonkin matkustellu. No mie vastaan et Karjalas käin syntyys, muuten en ole ollut missään.” -VR

Joogatarhassa on kaksisataaviisikymmentä sammaloituvaa, joogaavaa hahmoa ja näky on hämmentävä. Taiteilija on kertonut kokonaisuuden olevan hänen nuoren vartalonsa muistolle pystytetty monumentti.

Puutarhan ympäri kulkevan tien varrella on luonnollista kokoa olevia ihmispatsaita ja etupihalla patsaita leikkivistä lapsista. Myös eri kansalaisuudet ja eläimet ovat edustettuina ja löytyypä puistosta myös salainen puutarha.

Kukkaloisto on kesäisin upea.

Näillä salaperäisillä patsailla on tekohampaita, lasisilmiä ja somisteina koruja. Tunnelma on välillä hiukan karmivakin, mutta kiehtova.

Rönkkösen entisestä kotitalosta löytyy putiikki, mutta WC- tilat puuttuivat alueelta ainakin kesällä 2019. Puisto on auki aina ja sisäänpääsy omantunnon mukaan.

Tänne voisin tulla uudelleenkin. Suosittelen!

Matka jatkui Punkaharjulle, jossa yövyimme. Siitä pieni juttu seuraavaksi…

kulttuuri museot-ja-nayttelyt matkat piha-ja-puutarha

Kun päivä ei riitä – SINTRA

Palácio Nacional da Pena

Lissabonin matkalla vietimme päivän Sintrassa, joka on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi Sintrassa kannattanut yöpyä ainakin yksi yö, koska siellä on niin paljon mielenkiintoista nähtävää.

Palácio Nacional da Pena

Me otimme junan Rossion asemalta aamiaisen jälkeen ja palasimme myöhään illalla. Meno-paluulippu maksoi 5€ ja kävi kaikkiin juniin. Matkakaan ei ole pitkä n.45min suuntaan. Paluumatkamme tosin venyi hieman pidemmäksi, koska unohdimme nousta pois junasta Rossion asemalla ja havahduimme asiaan vasta kun juna oli jo tovin mennyt takaisin Sintraan päin. Keskityimme niin intensiivisesti kuvien katseluun, ettei pääteasemaa edes huomattu. Jäimme ”jollain” asemalla pois ja tilasimme Uberin loppumatkaksi hotellille.

Perille päästyämme päädyimme Tuk Tukin  kyytiin ylös Penan palatsille. Kyyti oli vauhdikas ja kuljettajamme Lara antoi hyviä vinkkejä päivän ohjelmaan. Kävelemään ei kyllä kannata lähteä, ellei nyt vallan kuntoilemaan ole tullut, koska ylämäkeä ja rappusta riittää. Ostimme liput (14,00€) palatsiin ja puutarhaan, vaikka palatsin jono olikin n.40 minuuttia. Toinen lippu oli edullisempi (7,50€) ja oikeutti pääsyn palatsin pihalle ja puutarhaan.

Sisällä palatsissa ei saanut kuvata ja etenimme kiltisti jonossa huoneesta toiseen. Upeita pylvässänkyjä, koristeelisia lipastoja, astioita ja muita kuningasperheen esineitä. Kyllä sinne kannatti jonottaa.

Tämä värikylläinen palatsi sijaitsee vuoren huipulla ja on kuin suoraan Disneyn sadusta. Arkkitehtuurissa yhdistyy goottilaisia torneja, arabialaisia minareetteja sekä renesanssin kupoleita ja väreissä ei todellakaan ole säästelty. Upea paikka!


Palatsin rakennutti (1800-luvulla) kuningas Ferdinand Sachsen-Coburg-Gotha,joka oli kuningatar Maria II:n puoliso. Aikoinaan palatsi oli rakennettu luostariksi, jonka maanjäristys ja salamat raunioittivat. Portugalin valtio osti palatsin v.1910 ja teki siitä museon.

Palatsia ympäröi satumainen 200 hehtaaria laaja puutarha kiemurtelevine polkuineen ja lukuisine kasveineen. Kuningas Ferdinand II  tilasi puutarhaan puita aina Kiinasta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista asti. Vaelsimme polkuja pitkin Vale dos Lagosin lammelle, jossa uiskenteli joutsenia, ankkoja ja hanhia. Viehättävä ja rauhallinen paikka.

Lähdimme kävellen takaisin keskustaan. Maurien linnoituksen sisäänpääsyn kohdalla päätimme suosiolla jättää sen seuraavaan kertaan, koska kavuttavaa olisi taas ollut jonkin verran ja edellisen päivän porraskävely tuntui vielä jaloissa. Olimme kuitenkin nähneet  nuo muurit Penan palatsin terassilta.

Näkymä Penan palatsilta Maurien linnalle

Lukuisten rappusten ja upeiden näköalojen jälkeen saavuimme viimein Sintran vanhaan kaupunkiin, jossa kiertelimme iltaan asti.


Satumaiseen Sintraan ovat ihastuneet mm brittikirjailija lordi Byron, jonka mielestä se on kaunein paikka maailmassa sekä säveltäjä Richard Strauss, joka lausui: ”Olen käynyt Italiassa ja Sisiliassa, Kreikassa ja Egyptissä, mutta en ole nähnyt Penan palatsin veroista”. Eivät he kovin väärässä olleet.

Sintraan voisimme helposti palata pariksi yöksi tulevilla matkoilla ja käydä myös Porton kaupungissa.

kulttuuri matkat piha-ja-puutarha museot-ja-nayttelyt