Hetki

Istun suurella tasaisella kivilohkareella koira kiinni kyljessäni. Sen pieni, pehmeä keho hohkaa lämpöä. Auringon paiste lämmittää myös, pilvet eivät ole juuri nyt edessä.

Edessä sepelisorainen laaja kenttä, takana järvi, jonka lahdelmalta tuulet eivät puhalla enää niin kylmästi. Veneen suojapeite kahisee unettavasti. Näkö- ja kuuloetäisyydellä kulkevat autot ja rekat eivät häiritse.

Sulkiessani silmäni, vetäessäni syvään henkeä, nostaessani kasvot aurinkoon päin, ajatukseni ovat jo oikeassa mielenmaisemassa. Kesä.