Pidät minut koossa

Anteeksi, unohdin sinut tänään .Unohdan sinut aivan liian usein. Vaikka olemme niin läheisiä, kukaan ei ole minua lähempänä kuin sinä. Pidän sinua itsestäänselvyytenä, jätän sinut huomioimatta ja sellainen ei ole terveellistä meille kummallekaan.

Olet hiljainen, et pidä paljon ääntä itsestäsi, paitsi silloin kun olet minuun ja saamattomuuteeni todella pettynyt, saarnaten minulle siitä, kuinka minun pitäisi muistaa joka päivä tanssia kanssasi, kumartaa eteen- ja taaksepäin, taipua hitaasti sivulta toiselle. Pieniä tekoja, jotka saavat sinut niin iloiseksi. Joskus huomautat sohvalla röhnöttämisestäni, ei käy sinun pirtaasi semmoinen. Mielesi pahoittaa liiallinen paikalleen jymähtänyt olemiseni.

Jokaisella on sinunkaltaisesi kumppani. Minä saan olla kiitollinen, että sinä olet verrattain vähään tyytyväinen. Eräillä minun kaltaisillani on roppakaupalla ongelmia omien kumppaneidensa kanssa. Heidän kumppaninsa saattavat heittäytyä suorastaan ilkeiksi, pitäen heitä öisin hereillä, nalkuttaen toistuvasti heidän korvaansa joka paikassa; kotona, työpaikalla, kaupassa, harrastuksissa…olematta koskaan hiljaa.

Minä lupaankin nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja muistaa paremmin sinun olemassaolosi, huomioida ja hoitaa sinua. Tanssia, kumartaa ja taipua kanssasi. Ettet sinä luisuisi olemaan sellainen epämieluisa kumppani, jota kukaan ei halua vaivoiksensa. Sinä olet kuitenkin se, joka tukee minua aina.

Minä yritän tukea sinua nyt, rakas oma selkäni.