Takaisin kouluun

Ihanaa, upeaa, kesäloma loppui! Päästään kunnon arkirytmiin taas kiinni. Teinit nirhais mut kun näkisivät tämän;) Mutta äidin sydäntä niin lämmittää ettei tarvitse enää kuin kaksi kertaa viikossa patistella jälkikasvua miljoonaan kertaan sängystä ylös ja aamupalalle/lounaalle. Ja on se huippua, että syövät sen lounaansakin siellä koulussa. Minä saan ihan rauhassa vetää salaattia ja feta-juustoa eikä kukaan valita lihaisamman ruuan perään.

Uutuutena koulunaloituksessa on vanhemman teinin lukion aloitus. Nuorempi neroilee vielä muutaman vuoden peruskoulua. Minä ja Mies tahkotaan teinien vanhemmuutta. Lopputuloksesta ei kaivata stipendiä, pelkkä hengissäselviytyminen olisi suotavaa.

Käytiin Miehen kanssa kirjakaupassa ostamassa lukion kirjoja ja selailtiin pää tukossa eri aineiden tietotulvaa. Oikeesti hämmästeltiin sitä miten ihmeessä me itse joskus aikoinaan on suoritettu lukio loppuun ja saatu lakit nuppiin. Tällä iällä ja aivojen koostumuksella kirjojen sanat olisivat yhtä hyvin voineet olla sanskriittia, koska mitään niistä ei jäisi päähän. Meidän teini valitsi pitkän matikan välttyäkseen reaaliaineiden liialta kuormalta. Koska etenkään äitinsä puolelta(terve vaan kertotaulut, edelleen…) hänellä ei ole niin minkäänlaista perintötekijää matemaattiseen välkkyyteen, odotan siis kauhulla mielenkiinnolla.

Elokuu voisi koulunaloituksesta huolimatta pysyä lämpöisenä. Tänään auringonpaisteen lisäksi on puhaltanut ihan syksyisen tuntuinen viima. Säiden haltija tuumi varmaan että hemmetti, olihan tässä jo viisi päivää lämmintä, kyllästyvät raukat tollaseen kuumuuteen, laitetaanpa vähän virkistävää tuuletusta. Hmm, no ei kyllästytty.