Aamut, päivät, illat, yöt

On aamuja, jolloin avaa ulko-oven kylpeäkseen kirkkaassa auringonpaisteessa, lintujen laulukonsertissa, naapuruston aurinkoaamun puuhastelun äänissä. Istahtaa puutuoliin kuistilla nauttimaan aamuteetä Pikku Myy-mukista ja silmät sikkaralla ihastelee valoa, lämpöä, vehreyttä ja unohtaa vuodenaikaa nimeltä talvi olevan olemassakaan.

On aamuja, jolloin jo ennen nousemistaan sängystä kuulee sateen ropisevan peltikattoon. Jolloin ei tekisi mieli nousta ollenkaan vaan vetää peittoa uudestaan korville, mutta on noustava kuitenkin, koska ei oikeastaan väsytä enää ja oikeastaan aika monta kotitouhua odottaa tekemistään sadepäivänä.

On aamuja, jolloin herää hotellihuoneessaan aikaisin ja hipsuttelee parvekkeelle. Aurinko ei ole vielä noussut, mutta meri kimaltelee himmeästi ja palmun lehdet huojuvat keinuen. Kunnes vuorenrinteen takaa nousee aurinko valaisten koko kallioisen laakson ja on onnellinen lennettyään kauas näkemään tämän auringonnousun.

On päiviä, jolloin pesee useamman koneellisen pyykkiä, tekee ruokaa, kitkee pihalta rikkaruohoja, yrittää tuhota pihaa valloittavaa muurahaispesää, muistaa kastella kukkia. Tapaa ystäviä, pelaa lasten kanssa, pitää hauskaa.

On päiviä, jolloin väsymys vetää kehon vetelään olotilaan, aivot sumutaajuudelle, silmäluomet kaihtimina vain puoliksi auki. Ennen tunsi syyllisyyttä jaksamattomuudestaan, nykyisin antaa itselleen luvan tähän sumuiseen tunteeseen, oikeuteen olla se mikä on.

On iltoja, jolloin lähtee koiran kanssa kävelylle kostean lämpimään lähipuistoon ja metsään. Jolloin pysähtyessään keräämään koirankakkaa pussiin saa otsansa peitteeksi kymmenen hyttystä, joista on hyvä ajatus imeä otsasta verinäytettä, jolloin on vakaasti sitä mieltä ettei hyttysillä ole mitään oikeutta viettää aikaansa juuri tässä puistossa ja metsässä verinäytteitä ottamassa. Ja kotiin saapuessaan on kiitollinen Etono-hyttyspuikosta, joka on ihan paras.

On iltoja, jolloin puoliksi makaa sohvalla ja katsoo telkkarista Satuhäitä tai Emmerdalea ja yrittää vakuuttaa teineille ohjelmien vapauttavasta aivot narikkaan-vaikutuksesta. Heidän omat aivot narikkaan-keinonsa löytyvät älypuhelimien puolelta.

On öitä, jolloin pyörii sängyssä, unta saamatta, tiedostaen jokaisen kipeän nivelensä olemassaolon, migreenin viiltävän kirpaisun silmänsä takana. Tyytyväisenä kuitenkin siitä, että särkylääkkeen alkaessa vaikuttaa, yö on hiljainen ja täysin oma, ilman päivän hälyääniä ja keskeytyksiä. Aikaa itselle lukea hiljaisuudessa hetken kirjaa ennenkuin uni alkaa saavuttaa. Aikaa juhannusyönä katsoa taivaalla oranssina väreilevää aurinkoa.

On öitä, joista ei osaa kertoa mitään, unia joista ei muista mitään. Öitä, jolloin on nukkunut niin ettei aamulla muista nukkuneensa, koska on nukkunut niin hyvin.