Suunnatessamme Tarkastaja Karvatassun kanssa kohti laajempia haistelumaastoja, tuli eteen:

” Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää, täytyy mennä läpi, lits, lots, lits, lots…” (eipä voinut lastentarhanopettaja tätä olla laittamatta, menis koulutus ja työkokemus hukkaan…)

Järvessä montun koko ja vesimäärä eivät enää pysyneet tasapainossa. Tarkastaja on sellainen hienostelija, että tuumi pitkään ennenkuin lähti hipsuttelemaan tassunkärjillä pitkin olemattomia kuivia kaistaleita. Minä menin läpi, en koskaan jätä menemättä vesilammikkoon, jos minulla on kumisaapaat jalassa.

Seuraavaksi Tarkastaja valloitti Savon suurimman koirien pissakakkahiekkakasan…

Imitoi lehmää märehtimällä herkullisia ruoho- ja heinäkasvustoja…

Mutta kunnes:

Onko aivotoimintasi sammumassa hölmö roskaajakakkiainen?!? Hyikamalayök:( 

Mun iskä kerää ihan vapaaehtoisesti ja kaiken kansan silmien iloksi joka kävelylenkillään muiden heittämiä roskia pois luontoa rumentamasta. Hyvä iskä!!!

Kotiinpäin mennessämme:

Tässä saisi kuivat kantapäät hyvin lioteltua pehmeeksi, pyllynkin alle löytyy miellyttävä penkki. Päätettiin kuitenkin Tarkastajan kanssa jättää tämä mahdollisuus hyödyntämättä.

Meiltä kummaltakaan ei riittänyt motivaatiota kovin pitkänmatkan ratsialenkkiin. Mikä/mitkä seuraavien kuvien säätiloista motivoi enemmän pitkään ulkotilan haltuunottoon?

Jep, sitähän mekin.

Ja kostealla sadeilmalla Tarkastajan kohtalo kotiin saavuttua on tämä:

Lisää Aurinkopäiviä tänne, kiitos! Samoin kaikille meidän kavereille myös!