Tarkastaja Karvatassu raportoi poistumistaan kotipaikkakunnalta.

” Vaikka niin rakastankin kotisohvaa ja nojatuoleja, on joskus ihan kiva käydä muilla reviireillä.

Ekaks mennään aina autoon. Tykkään autosta, yleensä nukun siellä omassa häkissäni mökissäni. Liian lyhyet matkat on tylsiä, ei ehdi kunnolla saada unen päästä kiinni.

Usein pitkillä automatkoilla mennään mummolaan. Tällä kertaa jatkettiin vielä pidemmälle. Välipysähdyksellä pääsin kävelylle merenrantaan. Rannan läheisyydessä sijaitsi häkkyrä, jonka olisin tulkinnut loistavaksi pissapaikaksi, mutta ei mun annettu pissata sen juurelle. Muut häkkyrän luona olevat ottivat siitä paljon valokuvia. Häkkyrästä? Miks ne ei mua kuvannu?

Matka jatkui. Mentiin kuulemma laivaan. Jep. Kiittelen hytin pehmeitä petivaatteita, moitin kanssamatkustajien runsaslukuisia ilojuomakärryjä. Mun tassut oli oikeesti vaarassa! Vai haluisko ne ite norsun painon varpailleen, häh?

Laivan jälkeen taas ajeltiin autolla. Tasaista menoa. Ei ollut kurveja tämän ulkomaan maanteissä. 

Perillä kohteessa oli ihana odööri. Sitä oli heti päästävä tutkimaan ja nuuhkimaan lähemmin. Löytyikin upeita otuksia. Lehmiksi niitä sanotaan. Muu, mä rakastuin välittömästi♥  Olisin voinutkin loppuloman vaan istua tai makoilla ja töllöttää mun ihania kavereita. Pus.

Ei mulla muuta kommentoitavaa ollut matkasta. Annan neljä tassujälkeä viidestä, yksi tassu lähti niistä kaljakärryistä.”

Perheen ihmisjäsenen lisäykset: 

– Tallink Siljan henkilökunnan asiakaspalveluun kannattaisi käyttää muutama koulutuseuro, vink, vink.

– Pärnussa upea hiekkaranta

– Aurinko olisi voinut paistaa sille upealle rannalle useampanakin päivänä kuin yhtenä

– Pärnussa upea hintataso, matala

– Älä luota vieraassa kaupungissa omalla autolla suunnistaessasi mihin tahansa sekoilevaan navigaattoriin. Jos olet ohittanut Tallinnassa useamman kerran Sikupilli-kadun, kannattaisi hälytyskellojen alkaa soida…

– Mikkelissä bongasimme pihakoriste-myymälän, jonka tuotevalikoimassa oli luonnollista kokoa oleva puulehmä puutarhatonttujen seassa. Mies ei innostunut ajatuksesta, että hankkisimme lehmän Tarkastajan kaveriksi takapihalle.

PS.  Ensimmäisen kerran koskaan jätin matkalla käyttämättä kameraa lähes kokonaan. Katselin ilman kameran linssiä. Se oli uutta ja rentouttavaa. Siitä johtuen tässä postauksessa ei nähdä Sibben monumenttia ja lehmiä kummenpaa. Ja jostain oudosta syystä lehmäkuvakaan ei suostu olemaan oikeassa asennossa.