Ei missään nimessä askartelua – vaiko sittenkin?

En tänä päivänä ole kovin innokas askartelija, mutta toisaalta tykkään tehdä asioita omin käsin. Tykkään kovasti kirjoittaa ja esimerkiksi opiskellessa alakoulusta ammattikorkeakouluun saakka käsin muistiin kirjoittaminen on aina auttanut oppimisessa ja olen pitänyt musitiinpanojen tekemisestä. Alunperin puhtaasti budjettisyistä päätin, että osan kutsuista, printeistä yms. tilaan/printtaan, mutta viimeistelen ne itse. Kultafoliointi nostaa kutsujen ja printtien hintaa tooodella paljon ja ajattelin, että minäpä opettelen itse hiusterällä kirjoittamaan modernia kalligrafiaa.

Päädyin käyttämään modernia kalligrafiaa itse kirjoitettuna kutsuissa, paikkakortteissa, ohjelmakorteissa sekä muutamassa muussa yksityiskohdassa. Jotakin olen ihan tulostellut ja nyt pohdin pöytänumeroiden kohdalla, laitanko tulostetut versiot vai itse tehdyt. Kalligrafiointiin saa kulumaan reippaasti tunteja, joten printtaamalla saisin nopeasti valmista, kunhan löytyy oikean värinen kopiopaperi.

Olisin mielelläni tehnyt koneella ja printannut kartongille, mutta meidän tulostimilla se ei valitettavasti onnistu. Jos budjetti olisi rajaton, käyttäisin näihin mieluusti rahaa enemmänkin ja tilaisin käsityönä, mutta johonkin ne rajat on vedettävä. Siispä hand made it is. Noh, onneksi askarteluni rajoittuvat kirjoittamiseen ja kehyksiin laittamiseen. Tulitikkuaskien askartelu suklaarasioiksi olisi pahin painajainen. 😀

Modernin kalligrafian harjoittelu on itseasiassa ollut todella kivaa ja jopa terapeuttista. On ihanaa saada aikaan jotain kaunista, vaikkakin illat helposti venyvät pitkiksi näiden parissa. Jokin kurssi / workshop olisi ihana käydä, mutta ehkä paremmalla ajalla myöhemmin. Tietty tyyli on nimittäin haastava löytää kirjoitukseen, mutta häiden suhteen näillä taidoilla mennään mitä nyt on.

Häihin on tänää jäljellä enää tasan 50 päivää. Ihan hullua, koska juuri vasta oli 100 päivää. Kun arki rullaa reipasta vauhtia töiden ja harrastusten parissa, aika tuntuu juoksevan. Huomenna on myös jännittävä päivä, sillä matkaamme vihkipappimme luo vihkikeskusteluun. Meillä on siinä mielessä hassu tilanne, että oma seurakuntamme on Tampereella, meidät vihitään Porissa ja pappi tulee vielä kolmannelta paikkakunnalta. Olemme hankkineet avioliiton esteiden tutkintatodistuksen sekä hakeneet jo Tampereen seurakuntayhtymältä vihkiraamatun ja viemme ne nyt samalla papille. Siinä mielessä ihanaa, ettei tarvitse niitä miettiä sitten enää lähempänä Järjestelyt etenevät vauhdilla ja kuten tästäkin postauksesta huomaa, tehdään  jo paljon konkreettisia valmisteluja.

Palataan siis pian järjestelyjen parissa, heippa! 🙂 

kulttuuri diy testit
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *