Hän on täällä!
Kuukausi sitten, sitä oltiin vielä yhtenä kappaleena, mutta nyt voin onnellisena ilmoittaa, että pieni tyttömme on syntynyt. Ollaan muutama arkipäivä opeteltu vauvaelämää kaksin, kun isä palasi lyhyen isyysloman jälkeen töihin. T:n työpaikka on onneksi muutaman kilometrin päässä, joten jos joku überhätä saadaan kehitettyä, niin T on hetkessä kotona. Loppuosan isyyslomasta T pitää ensi vuoden puolella. Hyvin flikoilla arkipäivät sujuneet; nukutaan kylki kyljessä pitkään, köllötellään soffalla ja vaunulenkkeillään, mistä pieni erityisesti nauttii.
Tyttö on vajaat kaksi viikkoa vanha ja melkoinen tapaus. Luonnetta piisaa ja sairaalassa kätilötkin naureskelivat, että neiti kiihtyy muutamassa sekunnissa nollasta sataan. Vaikka välillä äiti ja isä ovat hätää kärsimässä tämän pienen ähistelijän kanssa, niin sydämet ovat sulaa vahaa. Tuntuu, että päivä päivältä opimme enemmän mitä mikäkin ääni tai ele tarkoittaa, joten ehkä hänen ärsytystasonsa laskee kun hölmöt vanhemmat osaavat vastata tarpeisiin nopeammin. Muutama viikko ennen synnytystä näin unta tytöstä ja niin uskomatomalta kuin se kuulostaa, hän näyttää aivan samalta kuin unessa: suuret silmät, tumma tukka, isot pehmeät posket ja nöpönenä. Neljä ja puoli kiloa täyttä kultaa.
Synnytys lähti käyntiin luonnollisesti viikko lasketun ajan jälkeen ja synnytyksesä jäi itselle hyvin postiivinen fiilis, vaikkakin ennakkoaavistus piti paikkaansa ja ponnistin maailmaan ison vauvan. Supistukset alkoivat hiljalleen klo 22 illalla ja kello viiden aikaan aamuyöstä tyttö syntyi. Synnytys oli todella nopea! Odottelin supistuskivun olevan jotain aivan kamalaa ja sairaalaa lähtiessämme vihreän lapsiveden vuoksi, olin aivan varma, että kotiin vielä palataan. Ja mitä, sairaalaan pästyämme supistukset olivat jo voimakkaita ja olin jo 7 cm auki ja valmis synnytyssaliin. En ehtinyt saamaan toivomaani epiduraalia, mutta kätilön ehdottoma pudendaalipuudutus oli riittävä ja pystyin liikkumaan ja olemaan aktiivinen aivan ponnistusvaiheeseen asti. Täysi kymppi kätilölle!
Olin keskustelupalstoja lukemalla saanut sellaisen käsityksen, että synnytys on jotain järkyttävää ja raastavan kivuliasta, mutta omalla kohdalla tämä ei pitänyt lainkaan paikkaansa. En ehkä sanoisi että synnytän ennemmin kuin menen hammaslääkäriin, mutta haluan rohkaista omalla kokemuksella tulevia synnyttäjiä, että kaikilla synnytys ei ole kauhukokemus. Kipu, jokainen tikki ja väliaikainen vaiva on kaiken tämän ihanuuden arvoista <3
Nyt sohvalta tulee tieto, että herätty on ja ruoka maistuisi. Mukavaa viikkoa kaikille!