Tätä ”raskausoiretta” mulla ei olekaan ollut kuin nyt vasta viimeisellä kolmanneksella. Unettomuutta. Varsinkin näin sairaana, kun päivällä on mahdollisuus nukkua, ja silloin todellakin nukuttaa, öisin ei meinaa uni tulla millään silmään. Yleensä meillä mies on yövirkku ja minä autuaasti unten mailla jo ennen puolta yötä. Uni vie minut yleensä heti kun lasken pääni tyynyyn ja suljen silmäni, enkä todellakaan heräile turhia. Nyt tilanne on aivan toisin.

En varsinaisesti valvo tukalaa oloa tai vessassa juoksemista. En juurikaan heräile kesken unien – paitsi aamun tunneilla, jolloin uneni on kai tavallista herkempää kun koiran yölliset mörinät saattavat minut havahduttaa – ja silloin herätessä käyn kyllä siellä vessassakin. Jo alkuraskaudesta tosin muistan muuttuneeni aamuvirkuksi aamuisen vessatarpeen takia.

Omituisia heräämisiä on sattunut vain pari. Kerran ennen joulua heräsin ja herätin kaikki muutkin omaan huutooni, kun unen läpi tunsin hirveän kivun toisessa pohkeessa. Jäätävä suonenveto jonka kourissa rimpuilin hyvän tovin. Magnesium ja piimä iltaisin ovat pitäneet tämän vaivan onneksi poissa sen jälkeen. Toisen kerran joulun välipäivinä heräsin aamuyöllä tajuten, että mies on painanut päänsä vatsalleni, silittelee mahaa ja juttelee sille rauhoittavasti. Selitykseksi omituiselle käytökselle kuulin, että olin ollut nukkuessani todella levoton; pyörinyt ja huutanut unissani, ja mies oli huomannut tyypin riehuvan vatsassa oikein kunnolla ja päättänyt yrittää rauhoitella vatsan asukasta ennen kuin herättää minut. Sydänhän siinä suli höpsölle tulevalle isälle ja rellestävälle vauvanalulle.

Nukkuminen on kuitenkin pääosin edelleen helppoa. Nukahtaminen taas on vaikeaa.

Tyyppi aloittaa vatsassa yleensä iltamelskaamisen siinä klo 23 kieppeillä. Sitä aktiivista aikaa sitten kestää tunnista muutamaan ja silloin voi olla hankalaa saada nukahdettua kun toinen oikein möyrii. Lisäksi hikoilen kuin munakoiso suolapedissä. Oikein kunnon lämpöaaltoja tulee useampi ennen nukahtamista ja heittelen peittoa pois ja päälle sen mukaan olenko hiestä märkä vai kylmännihkeydestä kaliseva. Hyvän asennon saamiseen minulla on Lidl:n kehuttu vartalotyyny. Yritän nukkua kyljelläni – vieläpä tavoistani poiketen vasemmalla, kuten jenkkiohjeet suosittelevat jostain syystä, mutta edelleen pääosin nukahdan, nukun ja herään selälläni maaten, kädet ylös pään yli nostettuna. Selällään nukkumistahan ei myöskään suositella jo aika pientenkin viikkojen jälkeen, mutta itselleni se on sopinut oikein hyvin ainakin tähän asti.

Vaikeinta on kuitenkin ajatusten pysäyttäminen ja uneen rauhoittuminen. Ajattelen raskautta aika paljon jo ihan päiväsaikaankin, mutta yöllä – wohou – yöllä pääni sisäinen raskaushyrrä pyörii ihan omilla kierrosluvuilla. Vähän väliä tartun puhelimeen ja googlaan jonkun to-del-la tarpeellisen raskaus-/synnytys-/vauva-asian kesken nukahtamisen yrittämisen: TNS-laitteen vuokra, ristiäiskukat, vauvanpesäkaavat, maidontuotannon käynnistyminen, vauvan elvytys, synnytyslaulu, fb:n maaliskuisten ryhmän kuulumiset, seuraava perhevalmennus, huuto.net:n tarjonta tai vaikka vaan raskaus- ja vauva-aiheiset blogitekstit.

Ja niin minä valvon. Pyörin ja hyörin sängyssä muutaman tunnin kunnes viimein tajuan olevani väsynyt ja nukahdan – herätäkseni aamutuimaan siihen koiran metelöintiin tai täyteen virtsarakkoon. Nyt sairauslomalla olen asian suhteen hiukan rennompi, kun aamulla ei oikeasti tarvitse herätä töihin ja koirakin nukkuu välirapsutuksilla pitkälle aamupäivään ilman sisäsiistiydestä lipsumista. Mutta voi Herra auta, kun näillä unenlahjoilla pitäisi palata vielä työrytmiinkin muutamaksi viikoksi.

Onko yökukkujia liikkeellä? Nyt sinne sänkyyn ja silmät visusti kiinni.