Rv 36 neuvolalääkäri ja yllättävä perätila
Mulla oli tänään puolen päivän aikaan lääkärineuvola, jossa tarkoituksena oli arvioida vauvan kokoa ja synnytysmahdollisuuksia. Menin neuvolaan yksin, sillä terveydenhoitaja oli puhunut vain sisätutkimuksesta enkä kokenut miestä siihen tilanteeseen tarpeelliseksi. Terveydenhoitajan otettua taas hemoglobiinin, verenpaineen, painon ja virtsanaytteen (kaikki kunnossa!) pääsin lääkärin huoneeseen ja alkuun siellä pyydettiinkin suoraan tutkimusvuoteelle vatsa paljaana, sillä ensin katsottaisiin ultralla. Harmitti, kun en ollut tiennyt tästä ja mies ei nyt siksi päässyt mukaan seuraamaan ultrakuvasta meidän tulokasta. En tosin itsekään nähnyt tällä kertaa näyttöä, enkä solidaarisuudesta miestä kohtaan ja sukupuolen näkemisen pelosta edes pyytänyt nähdä kuvaa. Lääkäri kertoi, että heillä on tällä käynnillä tapana ultrata, kun kerran laitteetkin ovat vieressä ja ultralla saa paremman kokoarvion tehtyä.
Suurin huoleni lääkärin vastaanotolle mennessä oli ollut sisätutkimuksen kivuliaisuus, sillä edellisellä kerralla joulukuussa tuo toimenpide oli odottamattoman tuskallinen. Huoleni oli kuitenkin tavallaan turha, sillä sisätutkimusta ei tällä kertaa edes tehty. Tilanne nimittäin muuttui yhtäkkiä, kun siinä vatsa geelissä maatessani lääkäri totesikin yllättyneesti: ”hyvä on kun ultrattiin, sillä täällähän ollaan perätilassa”. Minulta kesti todella kauan ymmärtää mitä lääkäri juuri sanoi, sillä perätila ei ollut käynyt mielessänikään sitten joulukuun. Joulukuun lopusta asti jokaisella neuvolakäynnillä kaikki terveydenhoitajat (ja heitä on ollut sairaslomatuurausten vuoksi kolme) ovat nimittäin olleet sitä mieltä, että vauva on tukevasti raivotarjonnassa. Olen siis tuudittautunut tähän ja uskonut vakaasti voivani synnyttää normaalin raivotarjontasynnytyksen. Ei tullut pieneen mieleenkään, että tyyppi olisi tässä välissä vielä kääntynyt ja majailee nyt pää oikean kylkiluuni alla, varpaat omassa suussa ja pylly lantiossani.
Tämä asento muuttaakin sitten tilannetta niin, että lääkäri teki samantien lähetteen äitiyspoliklinikalle tutkimuksiin. Siellä tehdään ilmeisesti synnytystapa-arvio ja yritetään kääntää jääräpäätä ulkokautta, mikäli se katsotaan mahdolliseksi.
Vaihtoehtoja on siis nyt ilmeisesti neljä, ja listasin ne tähän mielestäni paremmuusjärjestykseen:
1. Tyyppi kääntyy vielä itsekseen ja alatiesynnytyksen pitäisi onnistua ”normaalisti”
2. Tyyppi onnistutaan äitiyspolilla kääntymään (ja hän pysyy kääntyneenä) ja alatiesynnytyksen pitäisi onnistua ”normaalisti”
3. Tyyppi ei suostu kääntymään tai häntä ei voida yrittää kääntää, mutta alatiesynnytys nähdään silti mahdollisena perätilassa
4. Tyyppiä ei suostu kääntymään tai häntä ei voida yrittää kääntää, eikä alatiesynnytystä katsota mahdolliseksi jolloin tehdään suunniteltu sektio
Tietysti näihin 1.-3. -kohtiin kuuluu myös mahdollisuus siihen, että sektioon joudutaan jonkun muun syyn vuoksi. 4.-kohdassa riskinä on myös, että tyyppi päättää syntyä ennen suunniteltua sektiota, jolloin toimitaan tietenkin sen tilanteen mukaan.
Yksi huomioitava asia, josta lääkäri kertoi kun kyselin täytyykö nyt varautua synnytykseen jotenkin erilaisesti, on että mikäli lapsivedet menevät on synnytyssairaalalle matkustettava makuuasennossa, joka käytännössä tarkoittaa ambulanssin tilaamista. Istuen ei ilmeisesti saa matkustaa, sillä vaarana on, että napanuora luiskahtaa synnytyskanavaan kun pää ei ole tulppaamassa kohdunsuuta.
Mies haki minut kotiin neuvolasta ja kerroin tietenkin hänelle heti tilanteesta. Täysin puun takaa tuli tietenkin tilanne hänellekin. Jäimme siis vain jännittäen odottamaan ajanvarauskirjettä äitiyspolilta. Itse aavistelin, että kirje kolahtaisi postilaatikkoon joskus alkuviikolla. Vain pari tuntia neuvolakäynnin jälkeen soi kuitenkin puhelin ja miellyttävän oloinen naislääkäri kertoi heidän saamastaan lähetteestä ja kysyi pääsisinkö mahdollisesti jo huomenna vastaanotolle. Kyseessä olisi samalla opetustilanne parille kandille. Todellakin kerroin pääseväni, sillä mitä pikemmin saan vastauksia tähän epävarmaan olooni, sen parempi. Mieskin suostui perumaan osallistumisensa aamun lätkätreeneihin päästäkseen mukaan. Huomenna aamulla siis matkaamme äitiyspolille ja sen jälkeen olemme toivottavasti paljon viisaampia. Olen niin ilahtunut, että tämä vastaanottoajan saaminen kävi näin nopeasti.
Ison osan iltapäivästä käytin netissä roikkuen ja erilaisista lähteistä perätilakokemuksiin ja – vinkkeihin tutustuen. Alkujärkytyksen jälkeen oloni on melko seesteinen ja tiedän että ensisijaisesti toivon pystyväni alatiesynnytykseen, mutta tiedostan että sektioonkin voidaan joutua päätymään. Tärkeintä on kuitenkin saada meidän vauva hyvävointisena minusta ulos.
Nyt siis rv 36+2 ja se painoarvio oli muuten 2660g. Lääkärin mukaan hiukan alakäyrällä tämä pikkutyyppi huitelee, mutta vielä pitäisi olla aikaa kasvaa. Saapa nähdä mitä huomenna arvioivat kooksi.