Alkuraskauden oireista ja oloista

Viikko sitten mitatun sikiön pituuden perusteella olen nyt viikolla 10 eli 9+1. Raskaussovellukset kertovat, että keskenmenon riski on todella pieni, mutta minun taustallani mitkään todennäköisyydet eivät päde ja haluaisin nähdä joka päivä, että vauva oikeasti kasvaa vatsassa.

Tuntuu jotenkin epätodelliselta. Oikeesti;

  • Ensin oli oireeton kohdunulkoinen, joka selvisi ainoastaan uteliaisuuteni ja pikaisen varhaisultran ansiosta. Se ajatus, että jos en olisi saanut tietää väärässä paikassa olevasta alkiosta, olisin ollut pahimmillaan hengenvaarassa, on hirvittävä. Mikään riskitekijä ei puhunut sen puolesta, että tuo olisi ollut odotettavissa!
  • Kuukautiset eivät alkaneet tuon härdellin jälkeen ja elin käsityksessä, ettei uusi raskaus ole mahdollinen ennen kuin ne alkavat
  • Tein 3.1. negatiivisen testin. Vauva on saanut nykyisten viikkojen perusteella alkunsa 30.12. eli oli päivistä kiinni, että testi näytti silloin negatiivista
  • Söin Teroluteja, joiden sivuvaikutukset ovat samanlaiset kuin raskausoireiden enkä todellakaan tajunnut, että ei se lääke mun oloa huonontanut
  • Nyt kohdussa on elävä sikiö joka antaa mun olla pääosin ihan rauhassa – mitä ihmettä?!

Huonoa oloa on satunnaisesti, kertaakaan en ole oksentanut. Vatsa on turvonnut valtavasti enkä voi käyttää enää kuin äitiyssukkiksia ja -leggingsejä. Nukun hyvin, vessassa käyn 1-2 kertaa yössä, päivisin suht usein. Normaalisti olen pieniruokainen, mutta nyt nälkä iskee vähän väliä ja hurjana. Refluksioireita on, joten täytyy syödä vain hyvänmakuista ruokaa, jotta sen paluu suuhun ei haittaa niin paljon. Ihon kunto on hieman parantunut, mutta tukka rasvoittuu saman tien pesun jälkeen. Mielialanvaihteluita on, mutta en itke niin paljon kuin oletin. Oikeastaan temperamenttisuus muuttui zeniydeksi, paitsi silloin jos mies tekee jotain mielestäni väärin.

Olen miettinyt dopplerin ostoa. Onko teillä kokemuksia? Tuoko se mielenrauhaa vai voiko käydä niin, että joskus ei kuulu mitään ja sitten huolestuu?

Kommentit (1)
  1. Mulla oli esikoista odottaessa kova pelko keskenmenosta lapsettomuuden jälkeen ja arvoin dopplerin käyttöä paljon. Totesin, että omat vainoiluni tuntien istun kaikki päivät tutkimassa sykettä ja huolestun heti suunnattomasti, jos jotain ei kuulu. Siitä syystä tulin siihen lopputulokseen, että kuuntelen sydänäänet kerran siskoni dopplerilla ja jätän oman ostamatta. 😅 Tämä on varmasti pitkälti persoonakysymys, tuoko doppler lohtua vai lisästressiä. Toisen raskauden kohdalla aion jättää omatoimiset sykkeidenkuuntelut kokonaan väliin. Voimia ja iloa raskauteen! Tulen pari viikkoa sinua jäljessä nyt toista odottaessa. 😊

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *