Viikko sitten mitatun sikiön pituuden perusteella olen nyt viikolla 10 eli 9+1. Raskaussovellukset kertovat, että keskenmenon riski on todella pieni, mutta minun taustallani mitkään todennäköisyydet eivät päde ja haluaisin nähdä joka päivä, että vauva oikeasti kasvaa vatsassa.

Tuntuu jotenkin epätodelliselta. Oikeesti;

• Ensin oli oireeton kohdunulkoinen, joka selvisi ainoastaan uteliaisuuteni ja pikaisen varhaisultran ansiosta. Se ajatus, että jos en olisi saanut tietää väärässä paikassa olevasta alkiosta, olisin ollut pahimmillaan hengenvaarassa, on hirvittävä. Mikään riskitekijä ei puhunut sen puolesta, että tuo olisi ollut odotettavissa!
• Kuukautiset eivät alkaneet tuon härdellin jälkeen ja elin käsityksessä, ettei uusi raskaus ole mahdollinen ennen kuin ne alkavat
• Tein 3.1. negatiivisen testin. Vauva on saanut nykyisten viikkojen perusteella alkunsa 30.12. eli oli päivistä kiinni, että testi näytti silloin negatiivista
• Söin Teroluteja, joiden sivuvaikutukset ovat samanlaiset kuin raskausoireiden enkä todellakaan tajunnut, että ei se lääke mun oloa huonontanut
• Nyt kohdussa on elävä sikiö joka antaa mun olla pääosin ihan rauhassa – mitä ihmettä?!

Huonoa oloa on satunnaisesti, kertaakaan en ole oksentanut. Vatsa on turvonnut valtavasti enkä voi käyttää enää kuin äitiyssukkiksia ja -leggingsejä. Nukun hyvin, vessassa käyn 1-2 kertaa yössä, päivisin suht usein. Normaalisti olen pieniruokainen, mutta nyt nälkä iskee vähän väliä ja hurjana. Refluksioireita on, joten täytyy syödä vain hyvänmakuista ruokaa, jotta sen paluu suuhun ei haittaa niin paljon. Ihon kunto on hieman parantunut, mutta tukka rasvoittuu saman tien pesun jälkeen. Mielialanvaihteluita on, mutta en itke niin paljon kuin oletin. Oikeastaan temperamenttisuus muuttui zeniydeksi, paitsi silloin jos mies tekee jotain mielestäni väärin.

Olen miettinyt dopplerin ostoa. Onko teillä kokemuksia? Tuoko se mielenrauhaa vai voiko käydä niin, että joskus ei kuulu mitään ja sitten huolestuu?

Perjantai tuntui loputtoman pitkältä. Varhaisultra-aika oli vasta iltakahdeksalta ja ehdin kätevästi pyöritellä kauhuskenaarioita mielessäni koko päivän.

Kun h-hetki lopulta koitti, ei mikään ole koskaan ollut yhtä jännittävää. Eikä mikään ole koskaan ollut yhtä ihanaa, kuin se, kun kätilö sanoi ”Täällä on yksi elävä sikiö!”

Pikkuinen oli 18,4 mm pitkä ja sen perusteella elettiin viikoissa 8+2 eli vauva on viikon vanhempi kuin kuvittelin. Se jopa heilautti pientä kättään – ihan kuin vilkuttaen, että älä huoli, täällä ollaan! Nyt on vielä pari riskiviikkoa välissä, ennen kuin voidaan todeta vauvan selvinneen ekasta kolmanneksesta. Tuntuu hurjalta, että syyskuussa meillä on pieni tyyppi tuhisemassa ja mikään ei enää koskaan ole kuten ennen.