Raskausajan diabetes, hauskaa. Tämä tästä vielä puuttuikin. Eikä eilistä iltaani piristänyt sekään että netissä pyöri aiheeseen liittyvä artikkeli jossa otsikko antoi ymmärtää että vain itserakkaat äidit kärsivät moisesta. Äiti ei välitä pientä murustakaan lapsensa terveydestä, ajattelee ainoastaan itseään. Ahmii herkkuja, miettimättä seurauksia.

Itkin, tuntui että koko maailmankaikkeus olisi kääntynyt minua kohti. Mietin jopa olenko tehnyt elämässäni niin pahoja, itserakkaita tekoja että minua rangaistaan. Olenko itserakkailla, ja itsepäisillä ratkaisuilla tehnyt itsestäni huonon äidin. Olenko sittenkin tehnyt tämän, itse?

Vasta tänään kaivoin itseni ojasta, ja otin itseni niskasta. Luin tutkimuksia, lopputöitä, oppaita ja soitin terveysasemalle kysyäkseni tarkemmin arvojani. Paastosokerini pysyi hyvin alhaalla, samoin sokerirasituksen toisessa verikokeessa. Viimeisessä, kahden tunnin verenkokeessa narahdin kiinni. Korkeat arvot. 

Jätin terveydenhoitajalleni soittopyynnön jossa pyysin häntä ohjaistamaan kotimittauksiin, ja toki luonteeseeni kuuluvalla tavalla tenttasin kysymyksillä henkeni edestä. Se että viimeisen sokeriarvomittauksessa arvot ovat korkeat voivat johtua joko oikeasta gestaatiodiabeteksestä tai olla kehon luonnollinen reaktio. Hetkinen, tarkoitatko että pitkä syömättömyys voi yhdessä glukoosijuoman kanssa nostaa sokeriarvoja entisestään siksi että elimistömme sekoaa hetkeksi tästä kaikesta?

Kyllä kuului puhelimen toisesta päästä. Tunsin itteni yliajetuksi, ja osittain huijatuksi. Kotona pitäisi mittauksia suorittaa paastoarvoilla neljästi viikossa, samoin tuntia ruokailun jälkeen ja tilanteeni takia vielä tarkistuksia kahdesti viikossa kahden tunnin jälkeen. Kuitenkin koen tulleeni huijatuksi, tilastollisestikkin. Sillä jos oletamme ettei kotona mittaaminen tuota ongelmia ja tulokset ovat alle sallitun rajan tarkoittaa se sitä että neuvolan papereissa ja tiedossa kävelen gestaatiodiabeteksen leima otsassa. Diagnoosilla raskausajan diabetes. Siitä huolimattakin että elimistöni reagoi aineeseen, hieman hullunkurisesti toki.

Voisit jättää ruokavaliostasi pois turhat makeat herkut, kuten keksit, pullat ja makeiset.Ymmärtäisin käskyn ja syyttäisin itseäni entistäkin rajummin jos syy todellakin olisi sokerissa, makeisissa. Mutta kun ei minua koko raskauden ajan ole tehnyt mieli makeaa. Toki kaksi viikkoa alkupahoinvoinnin jälkeen, mutta sekin loppui siihen.

Seurataan kotikonstein tuloksia, eihän tässä muu auta. Mutta edelleen mietin montako naista kantaa väärää leimaa, diagnoosia tietämättään?