Raskaus = Kihlaus

Parin vuoden seurustelun jälkeen pitäisi sormessa kimaltaa sormus, vuoden päästä hääkellojen huminaa ja vasta sen jälkeen pariskunnalla on lupa hankkia jälkeläisiä. 

Miten voi olla että vielä 2000-luvulla ihmiset odottavat samaa kaavaa. Minulta on udeltu kymmeniä kertoja sormuksesta, onko siis raskaus syy kihlautumiselle?

Ei omasta mielestäni. Haaveissa ja unelmissa tällainen kaava voi olla ihana, mutta elämässä voi myös tapahtua jotakin odottamatonta. Kuten raskaus.

Tietysti sisimmässäni toivon että joskus saisin pitää samaa sukunimeä kun mieheni, ja että voisimme pitää pienet ja intiimit häät. Ihmisellä on oikeus unelmointiin, mutta ei se tarkoita sitä että haluaisin sitä nyt heti ja tässä. Tai edes koskaan. Haaveita ja unelmointia ne vain ovat.

Suhteen pitäisi perustua rakkaudesta, välittämisestä, ystävyydestä ja luottamuksesta. En koe suhteessamme heikkoutta missään näissä piirteissä, päinvastoin. Raskaus on lujittanut meidän välejämme.

Se kimaltaako sormessani sormus ennen vai jälkeen lapsen syntymän ei ole merkitystä. Niin kauan kun sisimmässäni tiedän että välitämme molemmat toisistamme, se riittää.

Lupaus rakkaudesta tehdään sanoin, ei sormuksin, ei massiivisilla häillä tai sormuksen koolla. 

Joskus kuulee kuinka tuttavapiireissä joku tulee raskaaksi, muutama kuukausi ennen laskettua aikaa ilmestyy facebookissa ilmoitus kihlauksesta. Kihlaus tuntuu välillä olevan lähes pakko, ja etenkin jos ensimmäinen lapsi on tulossa. Olen kuullut jopa lähipiirissäni vihjailuja suuntaan tai toiseen että olisiko kenties aika kosia? Tai nyt olisi kyllä miehesi korkea aika kosia.

Tuleeko ulkopuolisilta painetta kihlautumiselle? Siksikö nämä ihmiset kihlautuvat juuri ennen h-hetkeä, sukulaisten ja tuttavien painostuksesta? Miten kahdelta aikuiselta voi vaatia että tässä ja nyt on otollinen aika lupaukselle? 

Mielestäni jokainen pari tekee asioita parhaaksi näkemällään tavalla. Jos lapsi tulee ennen häitä, kihlajaisia tai yhteistä asuntoa. Entä sitten? Tarvitseeko kaikkien ihmisten seurata tätä tiettyä kaavaa mikä yhteiskunnamme näyttää vaativan? 

 

Suhteet Rakkaus Ystävät ja perhe

Miksi vaatia mieheltä? Jokainen odottaa omalla tavalla.

Että minä kiehun lukiessani odotuspalstaa. Miksi ihmeessä jotkut vaativat ja odottavat miehiltään tiettyä kaavaa. Jokainen raskaus on erillainen, jokainen äiti kokee sen eri tavalla. Miksei mieskin saisi odottaa rauhassa? Odottaa omalla tavallaan. 

Mies ei suostu lukemaan oppaita. Oikeastikko? Miten joku voi vaatia toista lukemaan raskaudesta käsitteleviä teoksia. Eivät kaikki nauti kirjoista tai lukuhetkistä. Vaikkei mies tartu oppaaseen ei se tee hänestä huonoa isää. Uskooko joku odottaja aikuisten oikeasti että isän suhde lapseen vahvistuisi kirjan välityksellä.

Mies ei halua seksiä kuten ennen. Ymmärtääkö tällainen nainen ettei seksistä kieltäytyminen välttämättä johdu muuttuneesta kehosta. Mies saattaa sisimmässään pelätä satuttamista, tai vaurioittamista. Osalla naisilla himot nousevat raskaudessa, joten jos ennen harrastitte kerran kaksi viikossa. Miksi ihmettelet jos mies ei halua sitä joka päivä? Hänelle ehkä kerran kaksi viikossa riittää.

Mies ei silitä vatsaani. Ehkei mies vielä ole sisäistänyt raskautta. Ehkä vatsan pieni koko saa miehen unohtamaan raskauden hetkeksi. Eikä mieheltä voi vaatia sellaista. Kosketus on sponttaania, valittamalla ja kitisemällä ei saavuta mitään. Vai onko parempi että mies koskee vatsaa pakkopullana? Vai silkasta välittämisestä ja aidosta rakkaudesta.

Toivon että naiset hellittäisivät hetkeksi. Nainen tuntee kasvun, kipuina, jomotuksena ja lopuksi liikkeinä. Mies ei tunne muuta kun sanan lapsi, vauva, sikiö. Miehelle odotus on yhtä uusi kun naisellekkin. 

Miksi vaatia mieheltä tiettyä tapaa toimia. Parempi olisi antaa miehen valmistautua rauhassa, omalla tavalla. Nainen luo suhteen lapseen jo sen kasvaessa vatsassa (jos luo) ja mies vasta lapsen synnyttyä. 

Suhteet Rakkaus Ystävät ja perhe