Vauvahaaveemme historia ja tulevaisuus

Molemmat ovat saaneet nyt tulostettua terveyskeskuslääkärin tarvitsemat tiedot, tulokset ja kertomukset, ja niiden myötä intouduin pohtimaan meidän lapsenteon historiaa tähään hetkeen saakka. Kävin läpi Cluen kirjaushistoriaa, ja kirjaan tähän tietoa yrityskierroista (ja vain hedelmöittämisen kannalta oleelliset seksikerrat).

 

Ovulaation ympärillä

Ensimmäinen yrityskierto ei oikeastaan edes ollut ensimmäinen, koska ehkäisystä luovuttiin vasta kyseisen kierron päivänä dpo4 eli kp17. Siinä kierrossa ei todellisuudessa tainnut olla mitään mahdollisuuksia, joten ehkä sitä ei sitten lasketa ? Laskekaamme se nollakierroksi.

Ensimmäinen oikea yrityskierto 11/19 oli tynkä; seksiä oli kp8, kp12 ja kp13, joka oli ovulaatiopäivä.

Toinen yrityskierto 12/19 oli jo parempi; seksiä oli kp12, kp13, kp14 ja kp16. Ovulaatio oli kp15.

Kolmas yrityskierto 1/20: seksiä kp6, kp8, kp11, kp13 (ovulaatio) ja kp14.

Helmikuun kierto oli todellinen tynkä; olin keskellä työhaastatteluprosessia ja pohdimme, uskaltaako yrittää vai jäädäänkö tauolle uuden työpaikan koeajan vuoksi. Tässä kierrossa oli seksiä vain kerran, mutta se oli kp12 eli dpo -1. Sinänsä täydellisenä hetkenä, mutta vain kerran, joten en ole varma, lasketaanko yrityskierroksi? Itse laskisin, koska on ollut kuitenkin suojaamatonta seksiä, mutta en tiedä ”meneekö läpi” lääkärille.

Maaliskuussa, huhtikuussa, toukokuussa kaksi ovulaatiota ja kesäkuussa pidettiin taukoa, eli ehkäistiin.

Heinäkuussa oltiin taas ilman ehkäisyä, mutta seksiä oli vain kp9, kp11 ja kp13, kun ovulaatio oli vasta kp16. Tämä kierto helmikuun lailla menee vähän rajoille, että lasketaanko tätä?

Elokuussa palattiin kunnolla raiteille, ja tämä on laskentatavasta riippuen joko kuudes tai neljäs yrityskierto. Elokuussa seksiä oli kp7, kp9, kp11, kp13, kp15,kp16, kp17, kp18, ovulaatio kp18.

Seitsemäs/viides yrityskierto 9/20 seksiä oli kp6, kp8, kp10, kp12, kp14, kp15 ja kp16 (ovulaatio).

Kahdeksas/kuudes yrityskierto 10/20 seksiä harrastettiin kp8, kp11, kp12, kp13 (ovulaatio) ja k15.

Yhdeksäs/seitsemäs yrityskierto 11/20 seksiä oli kp7, kp11, kp13, kp14 (ovulaatio).

Kymmenes/kahdeksas yrityskierto 12/20 seksiä oli kp5, kp10, kp12, kp13, kp14 (ovulaatio).

Yhdestoista/yhdeksäs yrityskierto 1/21 seksiä oli kp8, kp10, kp12, kp13, kp14, kp15 (ovulaatio), kp16, kp18.

Kahdestoista/kymmenes yrityskierto 2/21 seksiä harrastettiin kp10, kp12, kp13 (ovulaatio), kp14, kp15 ja kp17.

Kolmastoista/yhdestoista yrityskierto 2-3/21 seksiä oli kp8, kp10, kp12, kp14 (ovulaatio), kp15 ja kp16.

Mitä mieltä olette, mitkä kaikki kierrot lasketaan virallisesti yrityskierroiksi? Riittäkö, että seksiä oli kerran?

Seuraava, eli neljästoista/kahdestoista yritysovis on arvion mukaan 30.3. eli 11 päivän päästä. Koska tiedän lapsettomuustutkimusprosessin vievän aikaa, meillä on ihan virallisestikin kaksitoista kiertoa täynnä ennen kuin päästään edes terveyskeskuslääkärin käsistä lähetteelle.

photo-1609603669402-e181e34595c0?ixid=MXwxMjA3fDB8MHxwaG90by1wYWdlfHx8fGVufDB8fHw%3D&ixlib=rb-1.2.1&auto=format&fit=crop&w=1350&q=80
Photo by Deon Black on Unsplash

Tuntemuksia tulevaisuudesta

On muuten hassua, kun tuntuu, että ollaan yritetty jo vuosikausia (kolmena eri vuonna), mutta silti saatiin hädin tuskin tuo 12 kiertoa/kuukautta täyteen, joka lienee siis se virallinen raja jolloin puhutaan tahattomasta lapsettomuudesta… Toisaalta kun tietää, etteivät nämä tutkimukset ja varsinkaan mahdolliset hoidot etene päivässä, niin mielestäni on ihan hyvä olla hyvissä ajoin liikenteessa, jolloin ei ainakaan haaskaa turhaan kuukausia odotteluun.

Vaikka olen itse taiteillut siinä rajalla, että haluanko vielä lasta, olenko surullinen siksi kun kehoni ei toimi vai siksi kun emme saa raskautta alulle, niin ensimmäistä kertaa tämän prosessin aikana itkin asiaa ihan yllättäen ja spontaanisti. Olin kolaamassa pihaa ja mietin, että mitä sanotaan, jos joku perheenjäsen tiedustelee, että miksi meillä ei ole ”vieläkään” lasta. Purskahdin itkuun keskellä lumista etupihaa, kolaa työntäessäni, ihan yllättäen. En siltikään saanut vielä kiinni siitä, oliko tämä vauvakuumeilevan kehoni tuotos vai tietoisen ajatteluni reaktio tyhjään syliin. En edelleenkään osaa kuvitella meille lasta, mutta ohjelmat ja elokuvat vaikuttavat minuun enenevissä määrin ja saatan vetistellä ajatukselle omasta vauvasta. Olen myös pohtinut, että jos korona sallii tuparit, niin haluanko entisen ystäväni/nykyisen tuttuni tupareihin katselemaan hänen raskausvatsaansa ja kuuntelemaan vauvajuttuja. Tässä kiristelee se, että siinä vaiheessa kun minä ja puolisoni aloitimme yrittämisen, tämä pariskunta oli ollut yhdessä vasta pari vuotta jotka nekin sisälsivät kaikenlaista draamaa, ja kun minä istuin ensimmäisissä lapsettomuuteen liittyvissä tutkimuksissani yksityisellä marraskuussa 2020, tämä nainen oli jo toisella-kolmannella kuulla raskaana. Vaikka haluaisin olla onnellinen toisen puolesta, tuntuu tämä ”väärä järjestys” epäreilulta. Varsinkin, kun viimeisimmistä menkoista miehelle ilmoittaessani mies laittoi viestin ”mä ehdin jo toivoa että tulee kiva joululahja”. Tuli paha mieli.

Toisaalta ympärillä on reilusti rohkaiseviakin esimerkkejä lapsettomuushoitojen tuloksista; ystäväpiiristä kolmella pariskunnalla on ollut vaikeuksia raskautua, ja ovat läpikäyneet erilaisia lapsettomuushoitoja. Toiset vuosia ja toiset kuukausia, mutta kaikilla kolmella pariskunnalla on nyt vauva tai taapero sylissään.

Perhe Raskaus ja synnytys Vanhemmuus

Ensimmäinen askel kohti lapsettomuustutkimuksia

Viime postauksesta on kulunut tovi. Olen viime viikkoina aktiivisesti yrittänyt työntää tätä lapsettomuusasiaa pois ajatuksistani, ja olen oikeastaan onnistunut siinä aika hyvin. Kun tammikuussa sain ajanvarauksen terveyskeskukseen lapsettomuustutkimusten aloittamiseksi, siitä saakka on jotenkin tuntunut siltä, että nyt kun kohta kärsimme ”virallisesti” lapsettomuudesta, on turha edes yrittää tai ainakaan innostua liikoja. Tässä kierrossa yhdynnät ajoitettiin jälleen täydellisesti koko hedelmällisen jakson mittaisesti, eli tässäkään kuussa raskautuminen ei jää siitä kiinni. Silti, en ole enää missään vaiheessa intoillut tai tutkaillut oireita. Nyt on dpo 13, enkä ole tehnyt raskaustestiäkään, koska olen ihan varma, että menkat sieltä tulevat.

Maanantaina kävin ensimmäisellä terveyskeskuskäynnillä, joka oli todella lyhyt ja kummallinen. Ensinnäkin koko prosessi oli outo; ainoa tapa varata aika oli laittaa ajanvarauspyyntö. Selitin pyynnölle tilanteemme suht pitkästi, ja vastaukseksi sain ilmoituksen varatusta ajasta. Ei mitään lisätietoja tai etukäteisvalmisteluja.

Noh, tänään aamupäivällä löysin tieni terveyskeskukseen ja tapasin lääkärin. Hän kysyi ne peruskysymykset (minkälaiset kuukautiset, onko ollut jotain tauteja, tupakoitko, käytätkö alkoholia jnejne), sitten kysyi, onko minulla Ovumialta saamamme tulokset mukana;no ei ollut, kun en ollut hoksannut, että hän niitä tarvitsee, kun siitä ei missään mainittu. Osasin onneksi molempien laput käytännössä ulkoa, mutta sillä ei lopulta ollut mitään väliä. Sitten kysyi, olenko käynyt verikokeissa; no en, kun en ollut hoksannut, että senkin olisi voinut tehdä etukäteen. Hän sitten pyysi toimittamaan kopiot Ovumian lappusista ja kertoi laittavansa minulle lähetteen verikokeisiin. Koko hommassa kesti tarkalleen 12 minuuttia (aikaa oli varattu 40 minuuttia), ja koska olin ottanut koko aamupäivän vapaaksi tämän käynnin takia, jäi siitä huono maku suuhun. Miksi tätä ei olisi voitu hoitaa puhelimessa, kun olin antanut jo siinä ajanvarauslomakkeella kaiken tiedon?

Nyt joudun menemään sinne uudelleen jotenkin aukioloaikojen puitteissa, eli olemaan taas pois töistä, koska laput täytyy tosiaan toimittaa paperisina, sähköinen ei onnistu, joten niistä täytyy ottaa kopiot siellä. Ja nyt kun mietin, niin en ole edes varma, onko minulla jo lähete verikokeisiin, vai saako sen vasta kun toimitan ne lappuset? Lääkäri oli jotenkin todella ympäripyöreä ja epäkiinnostunut asiastani. Täytynee vielä soitella sinne asemalle.

Joka tapauksessa, verikokeiden tulosten jälkeen saadaan todennäköisesti se lähete lähimmälle lapsettomuustutkimuskliniikalle ja siitä se matka sitten alkaa.

On jotenkin tosi tyhjä olo. Ja kuukausi kuukaudelta alkaa ahdistaa enemmän tilanteet, joissa meidän lapsettomuus voisi tulla puheeksi. Ystävien kanssa se ei haittaa, kun heille olen puhunut tästä, mutta miehen vanhemmat esimerkiksi vähän turhan innokkaasti mallailevat turvaistuinta auton takapenkille ja haaveilevat jälkikasvusta. Tuntuu, että joka kuukausi tuottaa pettymyksen niin monelle ihmiselle.

Katsoin myös yhtä tv-sarjaa, jonka henkilöistä yksi pariskunta alkoi yrittää lasta. Kahden kuukauden yrittämisen jälkeen molemmat riensivät tutkimuksiin, koska ”miten tässä voi kestää näin kauan”. Jäi paha mieli.

Perhe Raskaus ja synnytys