Toisinaan tuntuu, että elämä pyörii liiaksi ovulaation ympärillä. Tämä meneillään oleva kierto on siinä mielessä virkistävä poikkeus, että ensinnäkin unohdettiin kokonaan aloittaa SMEP kiertopäivänä 8 ja toiseksi unohdin vielä kp11 tikuttaa ovulaation aamusta. Suorastaan ilahduin siitä, että minulla oli vaihteeksi aamulla mielessä muutakin kuin raskaustoive. Koska olen nyt käyttänyt Apteekkarin ovulaatiotestejä, joissa on paljon turhaa muovia, en haluaisi käyttää niitä ihan suotta. Tämän vuoksi, koska käytännössä tiedän ovulaation olevan kp13 tai kp14, jätin kp11 ovulaatiotestin tekemättä kokonaan (ja meinasin unohtaa kp12 myös, hups). Käyttäisin paljon mieluummin niitä pahvisia RFSU:n ovistikkuja, mutta niillä ei kertakaikkiaan saa mitään viivaa tikkuun, joten päädyin nyt näihin muovisiin. Kp13 sain jo selvästi positiivisen testin, mutta viiva oli käytännössä yhtä vahva vielä kp14:kin. En tiedä onko kyse tämän merkin ovulaatiotikuista, vai vaikuttaako kuningatarhyytelö oikeasti, mutta tuo testiviiva tuntuu tulevan tosi helposti tosi voimakkaaksi. Esimerkiksi tuossa kp13 testissä unohdin tehdä testin aamuvirtsasta (kyllä, taas unohdin), joten tein sen noin tunnin päästä. Testi tehtiin siis noin tunnin ajan ”marinoituneesta” virtsasta ja viiva oli silti noin vahva.

Joka tapauksessa SMEP oli tässä kierrossa kp10, kp12, kp13, kp14, kp15 ja kp17. Tässä kierrossa seksi on ollut oikein erityisen kivaa, en tiedä miksi, mutta luulen sen johtuvan samoista syistä kuin smepin ja tikuttamisen unohtaminen; olen onnistunut harhauttamaan ajatukseni pois vauvapuuhista jotenkin. Normaalia runsaampi liikuntakin varmasti parantaa oloa ja virkistää mieltä, erityisesti kun reippailee raikkaassa ulkoilmassa. Jatketaan siis samaan malliin.

Ajanvaraus terveyskeskukseen

Laitoin myös meidän terveyskeskukseen ajanvarauspyynnön tai yhteydenoton meidän lapsettomuustutkimusten aloittamisesta. Sain ajan 1,5 kuukauden päähän, ja Cluen arvion mukaan tuolloin on yrityskierron 13 kiertopäivä 25. Tässä on siis vielä tämä ja seuraavakin ovis aikaa tärpätä ennen lääkäriaikaa. Kauhean pitkälle se kyllä menee, jos miettii, että pelkkää aloituskäyntiä saa odotella 1,5 kuukautta… Jos hoitoihin asti päädytään, taidan olla reippaasti kolmenkympin tuolla puolen ennen kuin tärppää, jos tärppää.

Meidän yrityskiertojen määriä on toisinaan aika hankala tulkita, koska varsinkin alussa tehtiin vähän miten sattuu. Jos esimerkiksi ehkäisy on kyllä jätetty pois, mutta seksiä on vain kerran dpo -1, onko kyseessä oikeasti yrityskierto? Jos laskettaisiin kaikki kierrot, jotka minulla on ollut sen jälkeen, kun ehkäisy jätettiin, olisi tämä nykyinen jo yk16. Kun tästä jätetään pois ne muutama kierto, jossa varottiin koeaikani takia seksiä ovisviikolla, päästään tulokseen yk12. Joku voisi kuitenkin noiden parin ”huonon” kierron vuoksi laskea, että meneillään on vasta vaikkapa yk10. Toisaalta; jos ehkäisy on pois ja seksiä on hedelmällisen ikkunan aikaan edes kerran, silloin on aina teoreettinen mahdollisuus tulla raskaaksi. Mitä mieltä?

Heti kun sain ajan, laitoin siitä viestiä muutamalle kaverilleni. Vaikka en tavallaan koekaan vielä mitään kammottavaa surua ja ahdistusta tästä asiasta – pikemminkin kamppailen sen kanssa, onko minusta oikeasti vanhemmaksi, halusin pitää heti alusta saakka riman mahdollisimman matala asioiden jakamiselle ja tuen pyytämiselle. Vaikka nyt lähinnä ärsyttää epäonnistuva projekti ja oma tyhmä keho, niin jonain päivänä voin oikeasti olla jo tosi rikki ja surullinen, ja silloin varmasti kaipaan kuuntelevia korvia ja lämmintä ymmärrystä.

Epävakaa lapsuus

Viime aikoina olen kuunnellut lapsuuteen ja kasvatukseen liittyvää äänikirjaa, joka on saanut minut ylikierroksille sen suhteen, minkälainen lapsuus minulla todellisuudessa oli. Innostuin selvittelemään lisää kiintymyssuhdeteorioista, ja niistä yksi täsmäsi minuun niin, etten ollut uskoa silmiäni. Nyt, kun oman lapsuuden verhoa on alkanut raottamaan, puskee sieltä päälle paljon sellaista, jota en oikeastaan haluaisi edes ajatella. Ei mitään traumaa, pahoinpitelyä tai sellaista, vaan ajatuksia omasta arvostani ja suhteesta vanhempiini. Olen aina ollut tosi itsenäinen, suorastaan hylkinyt apua, ja se on aikuisiällä korostunut entisestään. Melkein suutun, jos äiti neuvoo tai kyseenalaistaa jotain tekemistäni. Huomaan ajattelevani, että olen pärjännyt melkein 30 vuotta ihan keskenäni, ilman neuvoja ja apua, joten älä nyt aloita. Tuntuu, ettei minulla ole aavistustakaan siitä, mitä turvallinen, avoin, rakastava ja tukeva perhe ja koti oikeasti ovat. Meillä kodit olivat perusturvallisia, mutta kaikki sellainen avoin puhuminen, tunteiden jakaminen, avun saaminen, yhdessä selviäminen ja aito lämpö puuttuivat.

Kerran lapsena poltin sormeni pihan tiiligrilliin; ajattelematta tartuin tulipesän edessä olevaan tiileen, kun lisäsin sinne puita, ja tietenkin poltin sormenpääni oikein kunnolla. Juoksin sisälle itkien, ja muistan edelleen, kuinka äiti suuttui minulle. Vollotin kylppärin lattialla valuttaen jääkylmää vettä käsilleni, ja suorastaan tunsin äidin turhautuneisuuden ja ärtyneisyyden oven takaa. Vähän myöhemmin olin uimassa serkkuni kanssa, ja viilsin varpaani pohjassa olevaan lasinsirpaleeseen. Sidoin jonkun vaatekappaleen varpaani ympärille ja luikimme serkulleni paikkailemaan varvastani kuin olisimme olleet pahanteossa! Kotona taisin vain ohimennen sanoa, että tuli pieni haava varpaaseen.

Joskus siskoni suuttui minulle jostain, en edes tiedä mistä, ja ryntäsi huoneeseeni. Hän rikkoi tavaroita, repi julisteita, kaatoi kalusteitani. Minä ja äiti istuttiin alakerrassa, minä kuuntelin kun huonettani hajotettiin ja äiti istui  vieressä, katsoi telkkaria, eikä sanonut sanaakaan. Kun siskon raivokohtaus oli ohitse, menin huoneeseeni ja aloin korjata rikottuja tavaroita. Tietenkin ilman apua.

Tällaisia juttuja on lapsuuteni täynnä. Sitä, että piti pärjätä yksin jos ei halunnut jäädä huutamisen tai pilkkaamisen kohteeksi. Ja siksi pelkään, etten osaa itsekään toimia sen paremmin,koska kukaan ei ole ollut näyttämässä mallia. Että tämä typerä toimintamalli puskee väkisin esiin tiedostamattani omien lasteni kanssa, ja aiheutan heille yhtä kurjat oltavat kuin itselläni oli.