YK 11 – piinaviikot päättyvät
Viime postaus päättyi kiertopäivään 20, eli dpo6.
Tuleeko oireita?
Pyrin parhaani mukaan koko kierron olemaan rentona ja välttämään sellaista järjetöntä oireiden kyttäämistä. Muutamana iltana rauhakseen istuessani ja lukiessani olen huomannut jänniä tuntemuksia rinnoissa ja alavatsalla, mutta kaikki nuo voi aivan helposti laittaa mylläävän keltarauhasen piikkiin. Selvempiä tuntemuksia olivat kumma päänsärky torstaina ja lauantaina; minulla ei särje käytännössä ikinä päätä (paitsi krapulassa), joten kiinnitin tähän heti huomiota. Lauantaiaamuna tunsin oloni lievästi pahoinvoivaksi ja kuumeiseksi. Sen tiedän, etten noita oireita kuvitellut, mutta ymmärrettävästi ne voivat kertoa tuhannesta muustakin asiasta kuin alkuraskaudesta. Olo meni ohi sunnuntaihin mennessä, mutta tulin siihen tulokseen, että olin vain saamassa jonkun pöpön, joka sitten katosi saunomalla. Ikävä päänsärky kyllä jatkui tiistaina ja yritti vielä päälle keskiviikkona, mutta kun huomasin sen olevan tulossa, nappasin heti buranan ja säästyin säryiltä..
Rinnoissa ei ole mitään selviä tuntemuksia satunnaisia, yksittäisiä ’pistoja’ lukuun ottamatta. En tiedä kerroinko, että epäilen hyvin vahvasti elo-syyskuussa kokeneeni kemiallisen raskauden. Päättelen tätä siksi, että sain toooooodella haalean viivan tikkuun, menkat olivat myöhässä 4-5 päivää ja minulla oli järkyttävän kipeät rinnat. En ole ikinä kokenut samanlaista. Noh, tämän jälkeen olen aina verrannut ns. tissituntemuksia tuohon syksyiseen, ja tämän myötä pettynyt jo ennen kuin olisi edes mahdollista saada varmaa tulosta testitikkuun. En siis ole enää edes testannut, vaan odottelen vain menkkoja – ja sama fiilis on tästäkin kierrosta. Rinnat ovat ihan tavallisen kipeät.
Tosiaan nyt on kp27/dpo13 eikä ole minkäänlaista toivoa tai aavistusta siitä, että olisi tässä kierrossa tärpännyt. Ei mitään tuntemuksia tuon viikonlopun express-flunssan jälkeen. Harmittaa, koska ennen ovista ja ovisviikon aikana oltiin molemmat jotenkin tosi täpinöissämme ja hoidettiin kaikki ihan täsmällisesti, syötiin paremmin, liikuttiin ja jostain syystä oltiin molemmat sanattomasti vakuuttuneita siitä, että tässä kierrossa nyt tärppää kun ns. yritetään tosissaan. En haluaisi päivien kuluvan, kun joudun taas sanomaan miehelle, että menkat alkoivat taas.
Fiiliksiä
Vaikken tietenkään halua osoitella sormella ketään, niin kauheasti mietityttää, että kummassa meissä oikein on se vika. Miehen sperma oli tosiaan ihan normaalia eikä minustakaan löytynyt mitään selvää vikaa. Taitaa olla niin, että lähden seuraavaksi niihin Ovumian suosittelemiin verikokeisiin sun muihin, ja keskityn jatkossakin painonpudotukseen. Luin Jodelista innostavan kokemuksen siitä, että viiden kilon pudotus oli saanut aloittajan kuukautiset alkamaan pitkän tauon jälkeen, mikä on tietenkin hirveän selkeä merkki siitä, että jotain hyvää laihtumisen myötä kehossa tapahtui. Minullahan on aina ollut kuukautiset ja hyvin säännölliset sellaiset, joten se saa minut valheellisesti uskomaan, ettei oma painoni varmaankaan kauheasti vaikuta hedelmällisyyteeni. Ja kun gynekologikaan ei sanonut mitään. Toki se voi vaikuttaa, että olen käytännössä aina ollut edes vähän ylipainoinen, niin se ei ole missään vaiheessa tullut keholle suurena shokkina. Lisäksi kun syön herkkuja lukuun ottamatta tosi hyvin ja monipuolisesti, niin en usko minulla olevan mitään ravintoainepuutoksiakaan.
Lisäksi Jodel on aiheuttanut vain kielteisiä fiiliksiä viime aikoina. Ei vaan jaksa olla iloinen niiden puolesta, joilla tärppää yk1 tai yk3 tai ”harrastettiin vaan kerran seksiä koko kierron aikana” tai ”ei oltu vielä edes suunniteltu raskautta”. Miltähän tuntuisi olla hedelmällinen, niin hedelmällinen, että tulee pelkästä ajatuksesta raskaaksi. Oma lannistus pahenee päivä päivältä, kun tämä on jo periaatteessa kolmas vuosi, jona olemme voineet sanoa toivovamme lasta. 2019 aloitettiin, 2020 yritettiin säännöllisesti ja nyt 2021 alkaa varmasti sillä kurjalla, yhdellä viivalla.
