YK 11 – piinaviikot alkavat

Viime postaus päättyi ovulaation bongaamiseen, joten jatketaan siitä!

YK 11 – piinaviikot alkavat

Ovulaatioplussan sain tosiaan kiertopäivän 14 aamuna. Seksiä oli kun mies tuli kotiin, ja illalla tunsin oikealla alavatsalla kipuja, jotka tulkitsin ovulaation liittyviksi. Sellaista ikävää, vihlovaa (kuitenkin siedettävää) kipua muutaman minuutin ajan. En muista koskaan tunteneeni ovulaatiokipuja näin selvästi, ja tämä itse asiassa mainittiin kuningatarhyytelön yhdeksi vaikutuksista – toki on kuitenkin mahdollista, että nyt kiinnitän asiaan enemmän huomiota, ja siksi koin bongaavani vahvemman oviksen ever.

Seksiä on tosiaan tässä kierrossa ollut hedelmällisen ikkunan aikaan seuraavasti; kp8, kp10, kp12, kp13, kp14, kp15, kp16 ja kp18. Julkaisuhetkestä viikon päästä voisin jo tehdä raskaustestin, jos päätän tehdä sen ’etuajassa’ enkä odotella oletettujen menkkojen alkamispäivään.

Miten painonpudotus etenee?

Jostain syystä olen kokenut oloni sekä työssä että vapaa-ajalla hyvin flegmaattiseksi. Saan hädin tuskin työt tehtyä, ja kun suljen koneen, en saa vapaa-ajallakaan mitään järkevää aikaiseksi. Tästä syystä olen keskittynyt ruokailemaan hyvin sen sijaan, että repisin itseäni väkisin kävelylle. Toistaiseksi homma on sujunut ihan hyvin; viikonloppuna tuli syötyä epäterveellistäkin ruokaa (ranskalaisia), mutta pidin annoksen hyvin maltillisena ja valmistin niiden kylkeen salaattia vatsan täyttämiseksi. Perjantaina kaupassa käydessäni ostin Pätkiksen ja Kinder Buenon sekä Pepsi Maxia, mutta olen kyllä oikein iloinen siitä, miten näissäkin pidin määrät kohtuullisina. Ei jäänyt ollenkaan huono omatunto.

En kuitenkaan uskaltanut vielä maanantainakaan (11.1.) käydä vaa’alla! En tiedä mikä siinä on, jokin henkinen blokki. Olen yhä syönyt järkeviä aamiaisia ja kevyitä lounaita (teen istuma-/seisomatyötä, joten kulutukseni ei ole kauhean suuri) ja tein viikon uudeksi lounas- tai päivällissetiksi kasvismakaronilaatikkoa. Oikein kliseistä arkiruokaa!

photo-1521986329282-0436c1f1e212?ixid=MXwxMjA3fDB8MHxwaG90by1wYWdlfHx8fGVufDB8fHw%3D&ixlib=rb-1.2.1&auto=format&fit=crop&w=1355&q=80
Photo by Ola Mishchenko on Unsplash

Kuningatarhyytelö – jatkoon vai ei?

Tämän kierron viimeisen kapselin söin kp15, ja vaikken mitään mustavalkoista faktaa asiasta löydäkään, niin jätän keskustelupalstojen ohjeiden mukaisesti kapselit pois loppukierron ajaksi. Jos ei tärppää, jatkan niitä seuraavan kierron kp1. Kirjoittelinkin jo aiemmin, että näin lyhyellä testiajalla on ihan mahdotonta sanoa juuta tai jaata siihen, toimiiko gelee royale vai ei. Sanoisin kuitenkin realistisesti niin, ettei siitä ainakaan mitään haittaa ollut, ja ovathan ne melkoisia terveyspommeja auttoivat sitten hedelmällisyyten tai eivät.

Muita fiiliksiä

Kävin kahvittelemassa parin kaverin kanssa viime viikolla, ja heidän aloitteestaan puheeksi tulivat lapset. Kerroin kesällä heille, että meillä olisi toiveissa lapsi, ja asiasta on silloin tällöin puhuttu. Kun he kysyivät vauvasuunnitelmien etenemisestä, kerroin ihan suoraan, että odoteltu ja yritetty on, muttei ole vielä tärpännyt. Kerroin myös, miten tiukkaa tekee kuulla vauvauutisia lähipiiristä ja puolitutuilta, kun itse on yrittänyt jo tovin. Tuntui mukavalta avautua aiheesta, ja yllätin itsenikin sillä, kuinka avoimesti kerroin asiasta kaikkine fiiliksineen.

Nämä kaverit ovat molemmat tällä hetkellä ymmärtääkseni vapaaehtoisesti lapsettomia. Toinen heistä tiivisti omat lapsihaaveensa siten, että jos löytyisi hyvä mies ja syntyisi hyvä ja kestävä parisuhde, niin hän voisi halutakin lapsen, muttei halua lasta niin kovasti, että lähtisi itsellisenä naisena hedelmöityshoitoihin tai adoptoisi. Omat vauva-aatokseni eivät ole kovin kaukana tuosta, sillä en voisi kuvitella ”hankkimalla hankkivani” lasta yksin, olen perusluonteeltani sen verran erakko, ettei homma toimisi.

Olen muuten tosissani alkanut säästämään rahaa, ja veronpalautuksista ja joulukuun palkasta olen saanut säästöön jo 1300 euroa. Toivon, että vuoden loppuun mennessä säästössä on ainakin 5 000 euroa, mutta enemmänkin saa olla. Rahaa nyt tarvitsee aina, mutta haluan myös säästää itselleni vähän pesämunaa sille mahdolliselle tulevalle äitiyslomalle. Jos saamme vauvan, olisi se ainakin tällä hetkellä sekä mieheni vanhempien että omieni ensimmäinen lapsenlapsi, joten luulen, että ihan kauheasti ei tarvitse itse mitään vaatteita tai lahjoja vauvalle ostaa… 😀

Aloitin Jodelin suosituksesta kuuntelemaan kirjaa Kunpa  vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan, ja tuntuu, että mitä pidemmälle sitä luen ja mitä enemmän asioista googletan, sitä syvemmälle lapsuustraumojen kaninkoloon sukellan. On jotenkin kauheaa tajuta, että se, mitä lapsena piti normaalina,onkin oikeasti tosi epänormaalia ja suorastaan rikkovaa. Olen oikeastaan koko lapsihaaveiden ajan pohtinut, kokeilisinko terapiaa omien lapsuussolmujen avaamiseen, mutta nyt tuo fiilis on voimistunut entisestään. En halua siirtää eteenpäin tiettyjä asioita.

Kommentit (3)
  1. Bookbeat ladattu ja kirjan kuuntelu aloitettu. Kiitos vinkistä!
    Tsemppiä tuleviin päiviin, jänniä aikoja. 🙂

    Lotta

  2. Hei, kiitos mielenkiintoisesta blogista. Jään ehdottomasti seurailemaan. Lapsi on täälläkin toiveissa ja samaistun moneen asiaan postauksissasi, vaikka toki meillä lähtötilanne on varmaan jonkin verran erilainen, kuin teillä. Piinaviikotkin on tulleet jo tutuiksi.. Toivottavasti teillä tärppäisi pian!

    https://planeetatjaenkelitjakuu.blogspot.com/

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *