Koska välipäivät olivat muutenkin jo saaneet melankolisen sävyn 26.12. alkaneiden menkkojen myötä, oli sopivaa jatkumoa törmätä eilen Instagramin avatessa kaveripariskunnan raskausuutiseen.

Minä ja mieheni olemme nyt laajan ystäväpiirimme ainoa pariskunta, jolla ei ole lapsia.

Tämä juuri raskaudesta ilmoittanut pariskunta on ollut yhdessä puolet siitä ajasta, mitä me olemme, ja kuvatekstistä sain käsityksen, että vauva oli saanut alkunsa helposti tai jopa vahingossa. Oli vaikea eritellä niitä tuntemuksia, joita kuva herätti. Aina ennen vauvauutiset saivat minulle hymyn korviin ja sellaisen lämpimän, pirskahtelevan tunteen rintaan. Nyt ultrakuvan nähdessäni oli ihan tyhjä rinnasta, ja tuijotin ruutua lasittunein silmin. En ollut uskoa sitä ja tarkistin postaajan nimenkin moneen kertaan, sillä en ollut osannut lainkaan odottaa näitä uutisia tältä pariskunnalta. TältäKIN pariskunnalta.

Mieskin meni yllättäen ihan hiljaiseksi, ja sanoi minua ennen ääneen sen, minkä olin itsekin jo huomannut; me olemme nyt ainoat, joilla ei ole lasta. Harvoin näen sanavalmiin mieheni hiljaisena tai hämmentyneenä, mutta eilen illalla kymmenen jälkeen oli sellainen hetki.

Jossain vaiheessa huomasin hakeutuneemme kauemmas toisistamme, kun mies istui sohvan toisessa päässä ja minä seisoin sohvaan nojaten sen toisessa päässä. Otamme yleensä huomaamattamme etäisyyttä, kun meillä on kinaa jostain, joten tuntui pahalta huomata, että tämäkin tilanne sai aikaan saman, vaikka emme todellakaan riidelleet. Tuntui silti, että meidän väliimme oli pudonnut Instagramista jotain suurta, jonka vuoksi emme mahtuneet samalle sohvalle.

Juttelimme yömyöhään asiasta, kävimme läpi aiempia yrityskiertojamme, pohdimme elintapojamme, tsekkailimme Ovumian sivuilta hoitojen hintaa ja päästimme pienen epätoivon parahduksen ne nähdessämme. Mies sanoi, että voisinko ilmoittaa meidät heti tammikuussa sinne julkisen puolen jonoon. Mies pohti, että vika on varmaan hänessä ja hänen spermassaan. Minä puolestani totesin, että vika on varmasti minussa jollain tavalla. Pohdimme ja mietimme.

Nousin viimein nojausasennostani ja lähdin kohti suihkua. Mies huikkasi perään:

”Kulta? Mä rakastan sua joka tapauksessa, kävi miten kävi.”

Suihkussa itkin.

En tiedä olenko googlettanut mitään yksittäistä asiaa kuluneena vuonna enemmän, kuin kikkoja, neuvoja ja ohjeita raskaaksi tulemiselle. Ja niitähän löytyy.

Säännöllisen seksin (jossa siinäkin on kyllä mahdollista vielä petrata!) lisäksi olemme jo tehneet seuraavaa:

• Jalat ylhäällä makoilu yhdynnän jälkeen
  • Tämähän on hieman kiistanalainen vinkki, koska siemensyöksy lähtee sellaisella vauhdilla, ettei pienellä kallistuksella nähdä olevan merkitystä.
• SMEP eli sperm meets egg plan
  • Jodelin innoittamana tätä kokeiltiin parissa kierrossa, ja todennäköisesti tähän pyritään jatkossakin, mutta on kyllä kieltämättä aika työläs tuon seksin määrän vuoksi!
• Gynekologinen tarkastus ja ultraääni minulle
  • Sain täysin puhtaat paperit, mitään kummallista ei löytynyt ja kaikki näytti erinomaiselta. Tuolla käydessäni olin juuri ovuloinut ja se kuulemma näkyi, ja lääkäri kehui limakalvon paksuutta ja ikävästi nosti odotuksiani sanomalla, että näyttää ihan hedelmöittyneen naisen kohdulta.
• Siemennesteanalyysi miehelle
  • Normozoospermia, kaikki oikein hienosti ja hyvä hedelmöittämiskyky.
• Ovulaatiobongaus
  • Ovista olen bongaillut ehkä viidestä kierrosta, mutten tahdo saada sitä tikuilla kiinni. Viiva kyllä vahvistuu, muttei ikinä ole kontrolliviivaa tummempi. Luin juuri, että näitä minun käyttämiäni ovistikkuja on kritisoitu juuri tuosta syystä, ja olenkin parhaillaan tilaamassa suositeltuja, digitaalisia testejä.

Näitä kikkoja yritetään vielä seuraavaksi:

• Kuningatarhyytelö, gelee royale
  • Tällä on niin ihmeellinen maine, että oli kerrassaan pakko tilata ja katsoa, mistä on kyse. Toki palstojen jutut ovat aina palstojen juttuja, mutta tosi moni kertoo raskautuneensa käytännössä ensimmäisestä kierrosta, jossa kuningatarhyytelö on ollut käytössä. Oma tilaukseni meni niin viime tippaan, että taidanpa jo ovuloida ennen kuin saan purkin käsiini.
• Painonpudotus (tavoitteena -5 kg molemmilla)
  • Oma BMI:ni on tällä hetkellä vähän alle 32, ja kuuden kilon pudotuksella pääsisin lievän ylipainon luokkaan. Ovumian gynekologi ei ollut lainkaan huolissaan painostani eikä erityisesti kehottanut laihduttamaan, mutta itsekin mielelläni keventäisin hieman tätä koronakilojen kuormaa. Oman twistinsä tähän tuo oma syömishäiriöoireilu, jonka pelkään hiipivän takaisin jos/kun alan laihduttamaan. Miehen BMI on hieman alempi, noin 30.5, mutta siinä missä minä olen aina ollut pyöreämpi, mies on vasta parina viime vuonna saanut painoa. Se suunta olisi hyvä pysäyttää alkuunsa ihan puhtaasti terveydenkin kannalta. Vaikka viiden kilon pudotuksella kumpikaan ei ole vielä normaalipainossa, niin noin viiden prosentin laihtumisella on jo merkittäviä hyötyjä hedelmällisyyttä ajatellen, joten lähdetään tuolla maltillisella tavoitteella ensin. Normaalipainoon minulla on matkaa 18 kiloa ja miehellä 15 kiloa, että silleen…
• Elintapojen korjausliikkeet
  • Minun paheeni ovat sokeriherkut ja Pepsi Max, jota kuluu ihan kauheita määriä. Lisäksi voisin lisätä liikuntaa päiviini. Miehen paheita ovat raskas lihansyönti, vähäinen liikunta ja satunnainen tupakointi. Itse en käytä alkoholia ollenkaan, mies juo saunaoluen tai lasin viiniä silloin tällöin, joten sen suhteen ei ole ongelmaa.
• Ovulaatiobongauksen jatkaminen
  • Olen tosiaan aiemmin tikuttanut, mutta nyt aion tosissani alkaa bongaamaan ovulaatiota. Vaikka säännöllinen seksi osiltaan tekeekin ovisbongauksen tarpeettomaksi, olisi silti hyvä tuntea kehonsa ja varmistua siitä, että ovulaatio todella tapahtuu silloin kun sen luulee tapahtuvan.
• Ei liukuvoidetta TAI siittiöystävällinen liukuvoide
  • Olen lähes aina käyttänyt tipan liukuvoidetta, enkä jaksa oikeasti uskoa pikkurillin kynnen suuruisen määrän hidastavan tai pysäyttävän siittiöitä; johan se tippa jää peniksen varteen. Taidan silti ottaa varman päälle ja tilata spermaystävällistä liukkaria. Paras tilanne toki olisi, ettei liukkaria käyttäisi ollenkaan, mutta jos seksiä on joka toinen päivä, harvempaan tahtiin tottuneet toosa ja mieli tarvitsevat vähän vipuvoimaa päästäkseen vauhtiin.
• Vitamiinit
  • Toki siis tärkeintä on syödä järkevästi, mutta lisäravinteita ja vitamiineja täytyy muistaa ostaa ja syödä. Tällää hetkellä syön raskausvitamiinin (mm. foolihappo) lisäksi rautaa, B12 ja vegaanien multivitamiinipilleriä.
• Ei somea
  • Viimeinen kohta on somen välttely, jonka olen jo osittain aloittanutkin marraskuussa. Käytän tällä hetkellä Jodelia vain työpuhelimeltani kerran-pari viikossa, kun aiemmin ahmin kaiken vauvakuume-kanavan sisällön tunti tunnilta. Se on omiaan luomaan ahdistusta ja kiirettä siitä, mikä meissä on oikein vikana, kun ei tärppää. Ja kyllä; katkeruutta niistä, jotka tulivat raskaaksi vahingossa tai ensimmäisestä kierrosta. Elämässäni on niin paljon muutakin kuin vauvakuume, ja tämä pääsee helposti Jodelissa, Instagramissa ja keskustelupalstoilla kytätessä unohtumaan.