”Erimielisyyttä ei pidä kavahtaa”

Mikä olisikaan näin alkuvuodesta parempi juonne mieltäni pitkään mietityttäneelle aiheelle kuin Tasavallan presidentti Sauli Niinistön vuoden 2022 uuden vuoden puhe? Presidentti Niinistö nosti puheessaan esille suhtautumisen erilaisiin mielipiteisiin liittyen koronavirustilanteeseen ja siihen liittyviin erilaisiin toisinaan kansaa kahtia jakaviin mielipiteisiin. Erimielisyys on alkanut näyttäytyä jopa eripuraisuudelta.

Just cancel?

Mielipiteiden erilaisuus -teema kiinnostaa itseäni pääasiassa työelämän ilmiöiden ja työyhteisön toimivuuden näkökulmasta, vaikkakin teema on noussut esille myös sosiaaliseen mediaan liittyen. Sosiaalisessa mediassa ja vähän muutoinkin erimielisten mielipiteiden torjuminen on edennyt viime vuosina jo niinkin pitkälle, että puhutaan cancelloinnista. Sen sijaan, ettei nykypäivänä kestetä erilaisia mielipiteitä, ei kestetä koko mielipiteen esittäjää.

Torjuttujen joukossa on tosin myös henkilöitä, joiden toimintatyyli ajatustensa esittämiseen ei välttämättä ole sieltä rakentavimmasta päästä ja heille vastaaminen olisi käytännössä vain trollin ruokkimista. Tämä tosin on myös yksi kiintoisa osa-alue koskien erilaisten mielipiteiden esittämistä (niiden tosissaan esitettyjen osalta) – miten esittää eriävä näkemys ilman, että tulet väärinymmärretyksi tai aiheuttaneeksi konfliktin eli sitä eripuraa? Tai ilman, että tulet täysin torjutuksi?

Vaikeneminenko kultaa?

Kun kerran vaikeus erilaisten mielipiteiden kestämiseen on muutoinkin nostanut yhteiskunnassa päätään, myöskään työpaikat eivät ole voineet säästyä tältä ilmiöltä. Siihen, uskalletaanko työpaikalla esittää erilaisia mielipiteitä, vaikuttaa sekä psykologinen turvallisuus, johtaminen, ryhmän toiminta, yksilöiden toiminta että vuorovaikutustilanteissa onnistuminen.

Nämä jo yksittäisinä asioina varsin monisyiset asiat kietoutuvat myös eri tavoin yhteen, mutta toisinaan kyse ei ole laajemmasta ilmiöstä työyhteisössä vaan esimerkiksi yksittäisten ihmisten piirteistä ja ominaisuuksista. Laajemmaksi ilmiöksi asia voi muuttua, mikäli yksittäisillä ihmisillä on esim. vahva asema työyhteisössä, minkä kautta heillä on vaikutusvaltaa ryhmän toimintaan ja sitä kautta ilmapiiriin. Käytännön tapahtumia pohtiessa voi tulla eteen pähkinöitä purtavaksi, ”kumpi oli ensin, muna vai kana?”

Jokin seikka jossakin vaiheessa tapahtumaketjua on kuitenkin alunperin vaikuttanut siihen, millaiseksi työyhteisön tilanne ja turvallisuuden kokemus on muodostunut. Uskalletaanko asioista puhua vai vallitseeko työyhteisössä vaikenemisen kulttuuri? Ovatko asiat menneet vinoon jo heti alkumetreillä vai ovatko ne vinoutuneet sellaisiksi vasta pitkin matkaa? Miten saada ihmiset puhumaan? Onko toisaalta pakko, jos ei halua?

Myös näitä näkökulmia tulen tarkastelemaan seuraavissa kirjoituksissa osana tämän aihealueen tutkimusmatkaa, joka vaikuttaa jo ensimetreillä syväsukellukselta. Nähtäväksi vielä jää, miten syvälle sukellus ulottuu vai pysyttelenkö rannan tuntumassa.

tyo-ja-raha tyo uutiset-ja-yhteiskunta syvallista
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *