Brunetesta blondeen
Minulla on ollut tässä vajaa pari kuukautta projekti ”oma väri takaisin” tai ”brunetesta blondiksi”. Oma värini on tyypillinen vaalea maantienruskea, jota olen vuosikausia värjännyt ruskeaksi. Kun aikoinaan teini-iässä vedin miltei mustan värin päähän, ei hiukseni ole omaa väriä sen koommin nähnyt.
Olen haaveillut vuosien varrella omaan väriin paluusta, milloin platinablondeista, milloin ihanista kylmänbeigeistä vaaleista, mutta en ole koskaan kestänyt välivaihetta ja hiusten keltaisuutta, sillä se ei sovi kalpeaan ihooni lainkaan. Hiusta kun ei voi kerralla vaalentaa niin radikaalisti (jos sen haluaa säilyttää hyväkuntoisena) enkä voinut kuvitella kulkevani kampaajakäyntien välissä oranssi- tai keltatukkaisena. Lisäksi olen kokeillut ombre- värejä, raitoja ym. ja aina parin viikon jälkeen taittosävyjen jälkeen raidat ovat keltaisia, joten olen aina palannut viimeistään syksyisin tummemmaksi.
Noin vuosi sitten päänahkani alkoi olemaan kutiavan arka kampaamokäyntien jälkeen ja pelkäsin herkistymistä hiusväreille ja rupesin haaveilemaan oman värin kasvattamisesta takaisin. Lisäksi kun oman ja värjätyn hiuksen väriero oli niin suuri, tyvi vaati värjäämistä kolmen viikon välein tai muuten aloin näyttämään kaljulta. Sinnittelin ruskeilla kuivashampoilla kampaamokäyntieni välissä, kun en uskaltanut kauppojen värihyllynkään puoleen kääntyä.
Maaliskuussa värjäykseen tuli parin kuukauden tauko ja päätin pyytää seuraavalla kampaajakäynnilläni latvoihin vaaleampaa väriä. Melkein puolivahingossa hiuksista tulikin sillä kertaa hyvin vaaleat ja päätin silloin, että nyt jos kerran on hyvä hetki kokeilla elämää blondina. Matka vaaleammaksi vaatii kaikessa lyhykäisyydessä muistaakseni neljä värjäyskertaa, kaksi balayage-värjäystä, pari raidoituskertaa hiusten päälliosaan, tarpeeksi vaaleita raitoja ja voimakkaita taittosävyjä. Loppujen lopuksi melko kivuttomasti koko vaalennusoperaatio saatiin päätökseen kuukauden aikana. Kuukauden aikana ainoastaan kaksi viikkoa ”kärsin” kultaisen/oljenvärisistä hiuksista, jolloin tuli pidettyä hiusta piilossa ponnarilla ja lettivirityksillä.
Tähän projektiin en olisi varmaan ikinä uskaltanut lähteä ilman Olaplexia, joka on mullistanut hiusvärimaailmaan ja nimenomaan blondaamisen. Neljän vaalennuskerran jälkeen hius ei ole purkkaa, ei veny, ei ole pahasti takkuinen ja hius tuntuu ainakin olevan melkein yhtä hyväkuntoinen kuin ennen vaalennuskäsittelyjä. Kuivempi se kyllä on, mutta hyvillä tuotteilla sen saa vielä kiiltäväksi ja hyvännäköiseksi suoristusraudalla.
Liitin kuvan välivaiheista, josta näkyy kunkin kampaamokerran jälkeinen tulos. Sävy ei ole ihan vielä sitä miltä sen lopulta toivosin näyttävän, mutta tällä hetkellä hiukseni ovat ”kesälomalla” ja annan niiden levätä kesän yli. Seuraava kampaajakäynti on varattu elokuun alkuun, jolloin toivon ehkä saavani muutaman vaalean raidan lisää ja vähän tuhkaisempaa taittoa. Tällähetkellä sävy on blonde, eli hieman blondia tummempi sävy.
Tyvikasvuuni ei ole koskettu muutamaan kuukauteen vaan vaalennus on tehty siis raidoilla. Oma väri on melko vaalea ja latvojen tummuusaste on tällä hetkellä tosi lähellä omaa väriä. Taittosävyjen kanssa taiteilu onkin ihan toinen tarina, josta aion kertoa tarkemmin seuraavassa postauksessa.
Kesä on hyvä aika testailla vaaleampia hiusväriä, sillä iho on päivettyneempi, mutta saa nähdä mitä talvikalpea ihoni tykkää talvella vaaleasta hiusväristä. Mikäli syksyn tullen kaipaankin takaisin tummempaan väriin, aion tehdä sen korkeintaan muutaman asteen tummuuserolla ja kevytsävytteillä pelaten. Niin ettei ole katastofi, jos kampaajakäynti joskus venähtää pariin kuukauteen. Näin säästyy päänahna ja lompakkokin.
Onko täällä muita vaalennusoperaation käynneitä? Haaveiletteko te isoista hiusvärimuutoksista?