Hellurei,

ja erityisen hellät tunteet tähän maanantaihin. Viime päivinä aika on, jos nyt ei aivan lentänyt, niin ainakin kirittänyt kiitolaukkaa tämä nainen selässään häthätää pysyen. On pakattu, pidetty kirpputoria, hoidettu työt, vähän urheiltu ja juostu kuppilasta toiseen tapaamassa ystäviä. Käteen on jäänyt ihastus tätä helmikuun hellämielistä loppua kohtaan, mutta myös orastava välikysymys omista arkisista tavoista – rutiineista.

Olen järjestyksen ihminen, mitä arkeen tulee. Teen tiettyinä päivinä tiettyjä juttuja – maanantai ja perjantai on varattu kuntosalille, tiistai ja torstai joogalle. Keskiviikkoisin käyn kahvilla, yliopistolla, tai puuhamassa ihan vaan niitä näitä riippuen hieman mielentilasta ja opintojen tilanteesta. Saattaa kuulostaa tylsälle, mutta tietty rytmi pitää minut liikkeellä. Kun jotain olen itseni kanssa sopinut, sen pidän – tai ainakin yritän pitää. Tässä onnistumista varten ovat lempeät, itsemäärittelemäni säännöt siitä, mille kalenterini tavallisena arkena näyttää. Ne auttavat minua kohti niitä asioita, joita tiedän kaipaavani (tosi usein luulen, että kaipaan pullaa. ja illan sohvalla). 

Viimeisen runsaan viikon aikana tarkkaan harkittu harmonia on kuitenkin järkkynyt. Kun kuntosalin kohdalle onkin osunut kahvit kaverin kanssa, ja jooga on korvattu lätkämatsilla, on pieni pääni aivan sekaisin. Jokainen päivä on ollut raikas ja hyvä sellaisenaan, mutta pieni aikatauluttaja minussa on ollut kovin huolissaan. Olen myöhässä! En ihan tiedä että mistä, mutta myöhässä yhtä kaikki! Vaikka valinta pitkästä matkasta saapuvan ystävän ja punttienheiluttelun välillä on selvä, ovat järjestelmälliset aivoni hiljaa eri mieltä. Myönnän – ajattelin hetken sitä, että tällä viikolla treenaan vaan kerran. 

Omille ajatuksilla on hyvä antaa kyytiä silloin, kun huomaa niiden tekevän tavallisista ja mukavasti asioista hankalia. Jos ei ole mahdollisuutta saada kaikkea, valitse ainakin olla ahdistumatta. Se ei auta asiassa yhtään. Tänään kiirehtiessäni töihin yöpaidassa olin jo aika rennolla otteella liikkeellä – rutiinit, kuka niitä kaipaa! Riittää että on tarpeeksi monta paitaa päällä ja hyvä tunnelma.