Helluntai. Harva nykyään tietää, miksi se on vapaapäivä, mikä sen merkitys on kristillisessä kulttuurissa. Sen sijaan moni tuntee suomalaiseen kansanperinteeseen kuuluvan sanonnan ”jos ei heilaa helluntaina niin ei koko kesänä”. Helluntai – suomalainen versio amerikkalaisesta ystävänpäivästä, jolloin moni tahtomattaan sinkku muistaa oman kaipuunsa romanttiseen ihmissuhteeseen. Täällä Saksassa helluntaita vietetään kaksi päivää, joten tänäänkin muistan, että en oikeastaan tahtoisi olla sinkku.

Yksin oleminen, sinkkuus, jossain vaiheessa elämää on mielestäni terveellistä, sellaista, mikä jokaisen pitäisi kokea. Kun muuttujia jokapäiväisessä elämässä on vain minä, on todella otettava selvää siitä, kuka minä olen, ja mitä minä haluan. Silloin jos joskus on tilaisuus katsoa itseään niin syvälle kuin uskaltaa. On uskomaton tunne, kun ymmärtää selviävänsä kaikesta arjessa yksin.

Mutta yksin pärjäämisen ihannointi voi myös mennä äärimmäisyyksiin. Kuka uskaltaa sanoa, että ei halua pärjätä yksin, vaikka se on niin korkealle arvostettua yhteiskunnassamme. Kuka uskaltaa sanoa, että ei ole onnellinen yksin, vaikka sitäkin lähes vaaditaan. Minä uskallan. Kaikki on elämässäni ihan hyvin. Osaan olla tyytyväinen, kiitollinen ja onnellinen asioista, joita elämässäni on, mutta sinkkuus tekee minut onnettomaksi. En halua hävetä sanoa sitä ääneen 34-vuotiaana. Minä haluan jonkun jakamaan elämäni, elämänsä kanssani, ottamaan vastaan kaiken hyvän ja pahan, mitä se tuo mukanaan. Ei sinä ole minusta mitään noloa. Minä olen ihminen, joka haluaa parisuhteen.

Kristillisessä perinteessä helluntaina muistetaan sitä, miten Jeesus jätti palasen jumaluutta maan päälle, koska itse lähti pois. Niin minä sen sanoitan, vaikka perinteisessä kristillisessä kielessä ”Pyhä Henki vuodatettiin maan päälle”, mutta se kuulostaa vieraalta nykykielessä. Jumala on Pyhän Hengen muodossa maan päällä ihmisiä varten, antaa toivoa ja lupauksen siitä, että Jumala ei ole hylännyt maailmaa.

Tänä helluntaina minä haluan omasta puolestani lohduttaa jokaista sinkkua, joka ei enää haluaisi olla sinkku, ja toivon Pyhän Hengen luovan toivoa siitä, että sopiva kumppani elämään vielä löytyy. Jos se noin kristillisesti ilmaisemanani tuntuu vieraalta tai jopa kiusalliselta, niin tarkoitan joka tapauksessa, että toivon jokaisen rakkaudessa yksinäisen saavan sen, mitä niin kovasti toivoo ja kaipaa.

Älkää vaipuko tahtomattaan yksin elävät epätoivoon. Nämä ajat eivät ole meitä varten, laulaa Egotrippi, tuskin tarkoittaen helluntaita, mutta heilattomana helluntaina voi tuntua siltä. Kirjoitin tuon biisin inspiroimana muinoin täällä.

Toinen Egotripin biisi, joka kannustaa olemaan luopumatta toivosta, Asfaltin pinta, alla. Kertokaa, jos se ei näy, koska itse en pysty sitä täältä Saksasta käsin kuuntelemaan Youtuben kautta, koska näissä on niitä rajoitteita, että missä maissa, milläkin videolla on oikeudet.

Asfaltin pinta kiiltää yössä
On sade lakannut viimeinkin
Ajatella, minä melkein luovutin

Olit siinä, minä silmäni ummistin

Hemuli