”Voisinkohan suositella elämäntaidollisessa mielessä niin suurta murhetta, että se vie uskon?”

Itselleni tämä on 2. vappupäivä ajanlaskussa avioeron jälkeen. Tässä kohtaa huomaan seisovani tukevammin ja iloisemmin omilla jaloillani (toisinaan enemmän ja vähemmän). Ja silti. Vaikka kahdesta joulustakin on uudessa ajanlaskussa selvitty, juhlapäivien keskellä huomaan edelleen olevani aika hukassa. Tiedän, etten ole ainut. Siksi(kin) tulin lohdutetuksi Kaisa Karirannan kirjasta Jeesus ja elämisen taito.

”Muistojen takia on myös pyöräiltävä, keksittävä jotain uutta, tai menneisyyden kuvat hyökkäävät kimppuun ja raatelevat vereslihalle.”

Onko Jeesuksella jotain annettavaa 40+v. naiselle, joka syö luomuruokaa, joogaa ja pyöräilee, käy läpi avioeroaan ja etsii itseään? Jos on kirjoitettu Nalle Puh ja Tao sekä Zen ja moottoripyörän korjaaminen, niin varmaan kristillisestä perinteestäkin saisi jotain irti? Tämän tapaisista alkupohdinnoista syntyi aidosti ja avoimesti kirjoitettu kirja muutamien Jeesuksen sanojen ja vertausten ympärille.

”Mieleeni tulee, ettei [oikein] valitsemisen mittari voi olla pelkästään ulkokohtainen sääntö, oli se kuinka viisas tahansa. Sydän on taivuteltava mukaan, jotta oikean valitsemisesta ei tulisi uhrautumista, koska sekin on yhden sortin piilottelua, sääntöjen taakse menemistä.”

Tavatkaa Jeesus, jonka sanoissa  riittää pohdittavaa pidemmällekin pyörälenkille. Sellainen, joka kehottaa pitämään puoliaan, ja jonka kanssa omia tekemisiään ja elämäänsä voi katsella rohkeasti, totena ja kokonaisena. Jeesusta seuraten Kaisa päätyy siihen, että hyvän tekeminen ja hyvän ajatteleminen (silloinkin kun se on TODELLA vaikeaa) ei koskaan ole ihmiseltä itseltään pois, vaan se vie aina lähemmäs sisäistä rauhaa ja hyvinvointia.

”Ei ole meitä tai teitä, on vain ihmisiä. Jokainen kompastelee. Kaikki satuttavat.”

Tästä kirjasta tekee löytöjä, lupaan. Luultavasti ei tule kovin paljon paremmaksi ihmiseksi, mutta hitusen kokonaisemmaksi. Ihana kirja, suosittelen!

Minna J.

PS. En tiedä mitä Kaisa sanoisi tästä tekstistä, mutta jos olisi pakko tiivistää kirjan ajatusta, se olisi ehkä tässä :