Milloin ajattelet olevasi elämän ytimessä – milloin koet todella eläväsi? Istuessamme iloisella tyttöporukalla viikon lopulla iltaa sivusimme hieman syntyjä syviä. Pohdimme kysymystä milloin koemme todella elävämme. Joku pohti, että silloin kun edistyy ja kehittyy itselle tärkeässä asiassa.

Tuntuu, että ei ole vaihtoehtoa. Päivät täyttyvät  eikä ehdi kuunnella eikä kysyä mitä kaipaan.Aika on kiiruhtaa. Ehkä se on tämä elämänvaihe, kun minä ja moni ikäiseni nuori aikuinen pohtii elämätöntä elämää. Jääkö elämä, minun näköiseni elämä elämättä?

Välillä mieltä nakertaa ihan tervekin epävarmuus siitä mitä tässä pitäisi ehtiä ja kannattaisi tavoitella. Jos jossain on sittenkin jotain parempaa. Aidan toisella puolella joku elää vielä enemmän. Sen jälkeenkin on paljon aitoja. Menestyksen merkkejä ja hienoja tarinoita. Voinko olla tyytyväinen tähän mitä minulla on? Jos en voi, en ehkä ikinä voi elää täydesti. En ehkä koskaan voi olla onnellinen.

Lopulta kyse ei taida olla edes ehtimisestä. Ennemminkin arvojärjestyksestä.

Onko olemassa jokin toimiva, oikea arvojärjestys? Joka on eri kuin se mitä toteutan. Tai muut toteuttavat. Tai minulta odotetaan. Luulen, että minulta odotetaan. Mikä toisi eheyttä ja levollisen varmuuden siitä, että elän merkityksellistä elämää.

Minulle rukous on ollut yksi elämän ydinlähde. Sekin on kasvua johonkin suuntaan. Jonkin kanavan aukeamista. Joskus rauhan, toisinaan positiivisen levottomuuden lähde ja voimavarana muutoksessa.

Kysymys ehdinkö elää? kertoo kaipauksesta. Halusta olla ytimessä. Ristiriitaisista haluista. Siitä, että sisin haluaa tyyntyä, mutta ei ole varma saavuttaako tavoitteen.

Järjestämme muutaman  teemalähtöisen iltapäivämessun eli Huilimessun Hämeenkylässä Vantaalla. Ensimmäinen on huomenna, ja sen teemana on otsikon kysymys, “Ehdinkö elää”.  Haluamme olla vuorovaikutuksessa sen kanssa mitä etsimme. Ja kuulostella sitä, mitä meille on luvattu. Haluamme ottaa myös hengellisen kaipauksen todesta.

Saan seurakseni saarnaan keskustelemaan kaksi nuorta, kiireistä ihmistä. Perheenisän ja opiskelijatytön. Odotan rehellistä kohtaamista. Ihanaa, että elämän käsikirjoitus ei ole valmis ja omassa tiedossani. Ei edes huomisen saarnan.

-Katja-Maaria

Huilimessu Hämeenkylän kirkossa sunnuntaina 23.2. klo 16. Osoite Auratie 3, Vantaa.
Suunnattu nuorille ja nuorenmielisille aikuisille. Lapsille alussa omaa ohjelmaa ja lastenhoito messun aikana. Messun jälkeen juomme teetä, katsomme päättyviä Olympialaisia ja pelaamme lautapelejä.