Olimme hautajaisissa.  Mieheni mummin. Kun 18-vuotta hänen kanssaan tapasimme, mielessäni ei edes käväissyt ajatus, että minä voisin hautaan siunata hänet. Niihin aikoihin mietiskelin, voisinko minä koskaan tulla papiksi. Kelpaisinko niin hienoon tehtävään Jumalan ja ihmisten mielestä. Nyt siunaaminen tuntuu luontevalta kunniatehtävältä.

Olen sitä mieltä, että ihan sataprosenttista selvyyttä toisistamme – tai itsestämmekään – me emme täällä saa. Ehkä sitten tuonpuoleisuudessa. Hautajaisissa piirtyy eteemme kuitenkin eräänlainen kokonaiskuva vainajasta. Ja, se millaisia jälkeläisiä ja ystäviä on paikalla, kertoohan sekin paljon poisnukkuneesta.

Näissä hautajaisissa on paljon ihmisiä, lähemmäs 60.  Jos nämä hautajaiset olisi pidetty vaikka 10 vuotta sitten, väkeä olisi monta kymmentä enemmän. Suurin osa 92-vuotiaan ystävistä on ollut poissa täältä jo pidemmän tovin.Ja täällä lauletaan ja nauretaan. On monia esityksiä. Ja ruokaa tietysti.  Vaikka mummi ei ollut lastensa syntymän jälkeen koskaan töissä, hän  teki suuren elämäntehtävän ihmisten yhdistäjänä ja auttajana.  Hautajaisissa monet muistelivat sitä, että Salmen luokse kaikki olivat aina tervetulleita kylään. Ketään ei käännytetty pois. Hautajaisissa esitetyistä kuvista ja puheista käy ilmi, että kovin rikas hän ei ollut. Siis taloudellisesti. Pieni koti, monta lasta, lapsuudessa oli konkurssi ja kaikki omaisuus myytiin. Evakkomatka Suistamolta kahden pienen lapsen kanssa. Koti jouduttiin jälleen kerran jättämään. Ja siltikin tai ehkä juuri siksi, hän oppi antamaan apua tarvitseville. Ihailtavaa. Ja vastakkaista, jolla monet ajattelevat menestyvän.

Pohdin, mitä on menestys, mitä on rikkaus. Mieheni mummista ei tarvitse keksimällä keksiä hyvää sanottavaa. Iloinen, auttavainen, suoraselkäinen, hyvä leipomaan ja tekemään ruokaa, hyvä pitämään ihmisiin yhteyttä. Kaiken muun hyvän lisäksi, hän lisäksi rukoili läheistensä puolesta.  Ja läheisiä piisasi. Mitä merkityksellistä sanottavaa keksimme niistä, jotka ovat käyttäneet aikänsa oman edun tavoittelemiseen tai seurustelleet tavaroiden kanssa?

Hän saavutti tavoitteensa ja oli kiinnostunut autoista ja materiasta. Hänen pihaansa koristivat Audi, BMW, Volvo, ulkosauna ja palju.

Sellaista ei kai ole sosiaalisesti hyväksyttävää puhua hautajaispuheessa, vaikka se olisikin totta ja luetellut asiat vainajalle tärkeitä. Paitsi jos omaisuutta on pystynyt jakamaan muiden kanssa. Yksi tapa jäsentää omia ratkaisujaan on miettiä elämäänsä ns. lopusta käsin. Miten tämän päivän valinnat vaikuttavat siihen, millaiseksi elämäni kokonaisuudessaan muodostuu?

N. 60-70-vuotiaat serkukset muistelevat lapsuuttaan. Vanhemmiten heidän yhteytensä on kuulemma vain vahvistunut. Tunnen lievää ulkopuolisuutta, en ole osa heidän yhteyttään. En voikaan olla.

Mietin omia yhteisöjäni joihin olen kuulunut ja kuulun.  Monille meistä ystävät ovat korvanneet sukulaiset.  Juurien merkitys on usein kuitenkin luultua tärkeämpää.

Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tulla. Jeesus Kristus vapahtajamme herättää sinut viimeisenä päivänä.

Kiitos Salme! Kiitos kun hyväksyit minutkin ehdoitta sukuun. Taivaassa toivottavasti tavataan.

– Minna T.

– Kuvat: Ilkka Tuominen