Luin opiskeluaikana sairaalapastori Kalervo Nissilän kirjan Kuolevan kuolemattomuus. Kirjassa oli lainauksia saattohoidossa olevien ihmisten sanomisista. Joku mies oli sanonut pastori Nissilälle jotenkin niin, että olen elänyt elämäni niin, että joudunpa kuoleman jälkeen sitten taivaaseen tai helvettiin, niin molemmilla puolilla on tuttuja.

Alunperin Raamatun teksteissä helvetti on kulkenut nimellä Gehenna. Se viittaa Jerusalemin eteläpuolella sijaitsevaan Hinnomin laaksoon. Kerrotaan, että siellä uhrattiin muinoin polttamalla lapsia Moolok jumalalle. Siellä pidettiin myös kaatopaikkaa, jonne rikollisten ruumiit toimitettiin. Kaatopaikka oli tapana sytyttää tuleen aika ajoin jätteiden hävittämiseksi. Suuren kaatopaikan polttamien maan tasalle saattoi vaatia tulen ylläpitämistä viikkokausia yötä päivää.

Vanha testamentti ei oikeastaan puhu helvetistä. Juutalaisilla ei ole oppia helvetistä. Uusi testamentti tarjoaisi mahdollisuudet uskoa tuohon tulimereen tai uskoa siihen, että elämä vain lakkaa ja mitään ei ole, jos ei pääse taivaaseen. Jostain syystä kristityt valitsivat tulimeren taivaan vastakohdaksi. Ison osan helvetistä ovat vuosien saatossa mieliimme piirtäneet taitelijat.

Minun on vaikeaa uskoa helvettiin. Minun on vaikea uskoa, että hyvä Jumala järjestelmällisesti ylläpitäisi kidutuslaitosta, jossa ihmisiä poltetaan ikuisuus. Välillä minun on vaikea uskoa Jumalaan ja helppo uskoa helvettiin maan päällä. Joillekin ihmisille elämä on pelkkää helvettiä. Soisin heille taivaan tämän elämän jälkeen.

Tuli mitä tuli, Jumala haluaa tarjota kaikille ihmisille taivaan. Olen kuullut sanottavan, että Jumala yllättyy itsekin, jos ihminen ei valitse taivasta. Moni meistä pelkää kuolemaa ja osa pelkää helvettiä kuoleman jälkeen. Älä pelkää, valitse taivas!

Kuva: William Adolphe Bouguerau; Dante and Virgil in hell