Alaska Thunderfuck

Mirka Maarian säärikarvabloggauksen innoittaman ajattelin kirjoitella lisää länsimaisista, kauneusnormeista. Drag on minulle rakas esintymistaiteenala. Se on viihdyttävää, ravistelevaa, kyseenalaistavaa, koskettavaa ja visuaalista. Dragissa on lukuisia kategorioita, on queenit, kingit, faux queenit, lookaliket, alternativet sun muut, mutta kirjoittelenpa tällä kertaa todennköisesti suurimmalle osalle tunnetusta kategoriasta drag queeneista, naisiksi pukeutuneina esiintyvistä miehistä, noin yksinkertaistettuna.

Aitous ja luonnollisuus. Mikä vitsi ja markkinarako syytää kamaa meille hyväuskoisille, aitoutta ja luonnollisuuttaa viimeiseen asti peitteleville idiooteille. Meikkivoide joka peittää ihohuokoset, ripsiväri, jolla saa tekoripsiefektin, huulia turvottava huulikiillto och så vidare. Nudemeikki, joka näyttää, kuin ei olisi meikkiä ollenkaan. Naurattaa.

The Golden Rule: If you can’t hide it, exaggerate it.

Mikä tekee drag queenista minun silmissäni aidomman ja luonnollisemman kuin yksikään meikkaamattomalta näyttävä meikattu ihminen, on rehellisyys, joka ei peittele. Kyllä, meikkiä on vedetty maalitelalla naamalle, on kilomterin tekoripset, on valtava peruukki, josta on vaikea sanoa, onko se tehty muovista vai tienposkesta noukittu eläinraato. Aitous ja rehellisyys on sitä, että honey, I wasn’t born with it, it sure wasn’t Maybelline, it’s a mask, deal with it.

Moni luulee, että hyvä drag queen on sellainen mies, joka menee oikeasta naisesta (what ever oikea nainen on…). Väärin. Hyvä drag queen on sellainen, joka saa näyttämään koko idealisoidun naisluonnollisuuden ammentamisen purkeista, yhden ruumiinosan kiristämisen ja toisen turvottamisen juuri niin paradoksaaliselta kuin se on. Hyvä drag queen performaation keinoin on kuin tarinan pieni lapsi, joka ainoana uskaltaa sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita.

Luonnollinen mekkoasukyhälemä ja casual Darth Vader Sunday?
Njäh, pukeutumista rooliin, dragia.

Tällä hetkellä todennäköisesti tunnetuin drag queen RuPaul lausahti kuolemattomasti: ”We are all born naked and the rest is drag.” Kun sinä Lilyn kohderyhmään kuuluva noin 25-35 -vuotias nainen aamulla ehostat itsesi luonnolliseksi, kampaat pitkän tukkasi ja puet hamosen yllesi, sinulla on naispuku. Dragia yhtä kaikki. Ei siinä mitään väärää ole, mutta koskaan ei kannata tuudittautua ajatukseen, ettemmekö me kaikki jossain muodossa kulkisi dragissa, rooliasuissa, maskeissa ja pellepuvuissa kylillä ja kujilla. Suurin osa meistä haluaa sopetua, näyttää upealta mutta kuitenkin sitä, että tämän näköisenä minä herään joka aamu. Drag, maski.

Mollaanko tällä kirjoituksellani kaikkia niitä ihmisiä, jotka tavoittelevat kauneusnormeja? En. On päiviä, jolloin minua ei erottaisi muista ihmisistä kadulla, koska olen valinnut verhota itseni konventionaaliseen naispukuun syystä tai toisesta. Puhunko meikkaamattomuuden puolesta? En. Vaikka minä olen ainkain joka toinen päivä meikittä, niin oh dear Lord kuinka rakastan meikkaamista! Ihminen on sosiaalinen, kaipaa hyväksyntää, osa haluaa piiloutua, osa haluaa tulla huomatuksi, osa kyseenalaistaa juuri tällä hetkellä vallitsevat normit. Normit eivät ole ikuisia. Jonain päivänä säärikarvat ja roadkill päässä on niin in.

Parhaan kattauksen drag-taidetta sen eri genrejä esitellen Suomessa tarjoaa tällä hetkellä Helsingissä vuosittain järjestettävä Drag Me To HEL. Mene, 28.3.2015 on tämä lysti tarjolla.

Hemuli