Jaetaanko erossa aina ystävätkin?
Eräs tuttavani joutui aikoinaan järjestämään kahdet ylioppilasjuhlat, koska hänen eronneet vanhempansa eivät voineet olla yhtä aikaa samoissa juhlissa aiheuttamatta mielipahaa nahistelulla. Samalla he pakottivat sukulaiset valitsemaan kumpiin juhliin he tahtovat tulla. Ne sukulaiset, jotka olivat valinneet mennä niihin juhliin, jossa isä oli, olivat äidin mielestä heti mustalla listalla.
Usein ystävät tekevät itse tämän jaon tuttavapariskunnan erotessa. Aiemmin on tavattu molempia, kutsuttu heidät aina yhdessä juhliin. Mutta jos tuttavapariskunnalle tulee ero, ystävät valitsevat puolensa. Enää eron toiselle osapuolelle ei tulekaan kutsuja mihinkään ja ystävät pyytävät ymmärtämään heidän vaikeaa tilannettaan. Kuinka raskasta heille on, kun kaverit erosivat, kuinka se aiheutti heille pettymystä ja heidät on nyt pakotettu valitsemaan pariskunnasta toinen, jonka kanssa jatkaa ystävyyttä. Heidän pettymystään pitäisi sitten jaksaa ymmärtää oma eron keskellä.
Tällaisia tilanteita olen seurannut vuosien saatossa monta kertaa etäämmältä ja aina se jaksaa ällistyttää, miten aikuiset ihmiset jättävät ystäviään näiden erotessa. En ole itse joutunut ystäväpiirin ulkopuolelle, mutta olen ollut se uusi kumppani, johon ei sitten haluta tutustua. Useimmiten yhteisen kaveriporukan ulkopuolelle joutuu se, joka on ollut erossa aloitteellinen osapuoli. Vaikka ihmiset harvemmin tulevat parisuhteessa tien päähän yksin, ero laitetaan sen syyksi, joka päättää sitä ensimmäisenä ääneen vaatia. Jätetty osapuoli saattaa jopa esittää ystäville, että jättäjään ei saa pitää yhteyttä. Ja pettymyksen tunteenpuuskassa demonisoidaan puheissa ex-kumppani täysin. Kuinka kuuntelijan roolissa oleva ystävä osaisi antaa tulisimpien tunteiden lipua ohitseen ilman, että alkaa itsekin syyllistää sitä osapuolta, joka on suhteesta lähtenyt? Mistä löytyisi rohkeutta sanoa jätetylle, että teidän suhteellenne kävi valitettavasti näin, mutta aion jatkossakin olla teidän molempien ystävä? Joskus käy varmasti niinkin, että ystävät huomaavat ystävyyden toimineen pariskunnan yhteisen dynamiikan kautta. Pariskunnan erottua kumpaakaan ei nähdä erillään.
Tiedän joitakin ihmisiä, jotka ovat onnistuneesti pitäneet suhteensa yllä molempiin osapuoliin pariskunnasta heidän eronsa jälkeen, olleet tukemassa molempia eron myllerryksessä ja hyvällä hengessä tutustuneet myöhemmin ystäviensä uusiin puolisoihin. Vaikka eronneet itse eivät enää samoissa juhlissa voisikaan yhtä aikaa olla, niin eivätkö ystävät voisi käydä molempien kodeissa? Miksi ero aiheuttaa usein niin monta eroa?
Nanna H.
Kuva: David De Lossy/Photodisc
