Viimeviikkoisen tekstini kommenttikenttään alkoi kehkeytyä keskustelua siitä kuinka paljon Luojan luomaa saa muuttaa, jos ei ole ulkonäköönsä tyytyväinen. Ja tällä en tarkoita sitä, että meikkaava ihminen ei olisi tyytyväinen itseensä. Joissain tapauksissa uskonyhteisöt ovat sanelemassa ehtoja tässä asiassa. Luterilaisessa kirkossa ei tehdä rajaa siinä, missä määrin ihminen saa laittautua, ehostaa tai käydä plastiikkakirurgilla ollakseen kelpo jäsen kirkolle. Toki se on selvä, että Jumalalle kelpaa ihan au naturel. Mutta esimerkiksi luterilaisen kirkon sisällä toimivassa vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä tällaisia sääntöjä on. Hiusten värjääminen, meikkaaminen ja esimerkiksi korvakorujen laittaminen eivät kuulu uskoville. Ja on muita yhteisöjä, joissa on muita sääntöjä. Onko niin, että Jumalalle kelpaa VAIN au naturel?

Jokaisella on oma kohtansa siinä minne raja vedetään, kun näkymä peilissä ei miellytä. Meikkaatko aina, meikkaatko vain juhliin vai etkö koskaan ja ketä varten meikkaat? Jos hiuksia ei saa värjätä, niin saako niitä leikata, saako olla juhlakampaus tai permanenttikiharat?

Viimeviikkoisen blogini kommenttikentässä sanottiin, että oikomishoito on sallittua puhuttaessa lääketieteellisestä ulkonäön entraamisesta. Mutta yleensä oikomishoitokin on vain kosmeettinen toimenpide ja sen mahdollistaminen lapselle tukee minäkuvan positiivista kehittymistä. Suomi on siitä erityislaatuinen maa, että oikomishoitoa tarjotaan alakoulujen hammashuoltoon liittyen ilmaiseksi. Monissa maissa tällainen erikoishammashoito on todellakin vain harvoille tarjolla olevaa luksusta. Jos lastasi kiusataan jatkuvasti, leikkauttaako hörökorvat pois vai ei?

Kauneusleikkauksista puhuttaessa jotkut sanovat, että hyväksyvät kunnallisen kauneuskirurgian. Sellaiset toimenpiteet, jotka Kela korvaa. Näitä ovat esimerkiksi rintaimplantti siinä tapauksessa, kun rintasyöpä on vienyt toisen rinnan tai muu kosmeettinen kirurgia onnettomuuden jälkeen. Lihavuusleikkauksetkin kuuluvat joissain tapauksissa tähän listaan.

Kun aloitin työt pappina vuonna 2005, teki paikallinen seurakuntalehti Rauhantervehdys Oulussa jutun siitä, että papitkin meikkaavat. Jälkeenpäin ajateltuna juttu tuntuu ihan huvittavalta. Juttua varten oli katugallupissa kysytty ihmisiltä, että miltä uskovaiset näyttävät. Yhdeksi kommentiksi oli listattu, että eivät meikkaa ja eivät panosta vaatteisiin kovin paljon. Perusteluna vaatimattomuudelle on usein tapana esimerkiksi sanoa, että ei minun tarvitse, kyllä kelpaan ihan tavallisenakin. Ei tarvitsekaan, mutta saat myös tälläytyä sydämesi kyllyydestä ja kelpaat silloinkin.

Minua puistattaa kaikki ulkonäköön liittyvät säännöt, jotka jokin yhteisö määrittelee jäsenilleen ylhäältäpäin. Niillä jaotellaan ihmiset meihin ja muihin, taivaaseen ja sen ulkopuolelle. Olen kuullut joidenkin musliminaisten sanovan, että hunnun tai huivin käyttäminen on heidän oma valintansa ja se tukee heidän uskoaan. Mutta saman perheen sisällä esimerkiksi siskot eivät käytä huvia ja se on heidän päätöksensä. Silloin voin uskoa, että kyse ei ole yhteisön sanelemasta pakosta.

Tulen surulliseksi, jos ihmiset menevät kauneusleikkauksiin siksi, että joku toinen on toistuvilla tölväisyillään painanut itsetunnon alas ja saanut tuntemaan, että teepussin kokoisilla rinnoilla ei ole nainen. Toivoisin myös, että nuoria oltaisiin kiivaammin tukemassa siinä, että tavallinen riittää. En kiellä etteivätkö silmäni joskus ihmisvilinässä pyörähdä ympäri, kun näen Iines-ankan näköisiksi muuttuneita naisia, joiden massiiviset tekoripset keräävät lumisateella pientä kinosta päälleen. Mutta sen rajan jokainen vetää itse. En tiedä ketään joka olisi vetänyt rajan siihen, että ei katkaisisi hiuskarvaakaan Luojan luomasta.

Eräs krematorionhoitaja sanoi minulle kerran, että hänestä olisi hyvä, jos silikoni-implantit voitaisiin poistaa ennen vainajan tuhkaamista, koska ne räjähtävät uunissa ja muovia on kaikkialla. Niin jää kaikki muukin ihmiskehosta tänne kerran. Mutta sielu ei jää uuniin pyörimään. Ei Jumala meistä ketään kasvoilta tunne.

Nanna H.

Kuva: Australialainen nainen maalaa tyttärensä Bratz-nukeille uudet luonnollisemmat kasvot. The Telegraph teki siitä jutun 21.1.2015.