Castle Rock on todella huono tai todella hyvä

castlerock.jpg

Castle Rock on Stephen Kingin kirjojen maailmaan perustuva TV-sarja, joka on Suomessa nähtävissä ainakin HBO:lta. Sarjan ensimmäisen kauden viimeinen osa julkaistiin nyt torstaina.

Castle Rock oli taas todella kummallinen sarja. En ehkä kuulu täysin kohderyhmään, koska en ole lukenut juuri Stephen Kingin kirjoja (Mustan tornin aloitin, mutta jätin kesken). Kingin kirjoista tehdyt kauhuelokuvat taas ovat todella tuttuja. Castle Rock on siis eräänlainen sillisalaatti Kingin kirjojen maailmaa, hahmoja ja tapahtumia. Monet viittaukset olisivat auenneet varmasti paremmin, jos olisi lukenut koko kirjailijan tuotannon.

Sarjan juoni on lyhyesti tämä: Vankilanjohtaja tekee itsemurhan ja vankilan hylätystä osasta häkistä löytyy tuntematon mies (Bill Skarsgård). Sarjan päähenkilö, asianajaja Henry Deaver (André Holland) saapuu vanhaan kotikaupunkiinsa selvittämään miehen henkilöllisyyttä. Häkistä löytynyt tuntematon mies saattaa olla paholainen, naapuri on stalkkeri, äidillä on dementia, metsästä kuuluu outoa ääntä ja Henry on ehkä itse ollut häkissä.

Tunnelma on kylmä ja painostava sarjan jaksoista toiseen. Välillä pelottelu on psykologista ja välillä taas ihan perinteistä säikyttelyä. Ihmisiä kuolee jatkuvasti väkivaltaisesti, mutta samaan aikaan selvitetään myös aika-avaruusjatkumoa ja moniulotteista maailmankaikkeutta, jossa on loputon määrä vaihtoehtoja. Koska kyseessä on TV-sarja, annetaan hahmoille aikaa kasvaa. Castle Rockissa moni sarjan tärkeistä hahmoista on saanut kokonaan oman jaksonsa. Jaksot kuvataan henkilöiden omasta perspektiivistä, joten koskaan ei voi olla varma mikä on totta ja mikä kuvitelmaa.

Mietin vielä kymmenen minuuttia ennen päätösjakson loppua, että tämä sarja on joko todella huono tai todella hyvä. Ajattelin, että jos sarjan kymmenet ja taas kymmenet avoimet langanpäät saadaan kerittyä yhdeksi loogiseksi kokonaisuudeksi kymmenessä minuutissa, niin kyseessä tarinallisesti jotain todella ennennäkemätöntä. Castle Rock menikin toiseen suuntaan. Mihinkään kysymykseen ei annettu vastausta, vaan avoimia kysymyksiä syntyi vain lisää.

Tämä on raivostuttava, ärsyttävä ja samalla aika hauska ratkaisu. Castle Rockin kaupunki ja sen hahmot ovat pyörineet päässäni nyt monen päivän ajan ja olen kahlannut erilaisia spekulaatioita Redditistä.

Sarja josta on pakko katsoa toinen kausi.

https://youtube.com/watch?v=gXsKCQenpt0%3Frel%3D0

kulttuuri suosittelen

Tuntematon Kimi Räikkönen – Kari Hotakainen (2018)

kimi-raikkonen-tuntematon.png

Nuorempana maikkarin Formula-sunnuntait ja Matti Kyllösen ääni olivat tuttu ja turvallinen tapa ottaa päiväunet. Sen jälkeen kun formulat siirtyivät maksukanaville en ole niitä juuri katsonut.

Kimi Räikkösen uraa ja esiintymisiä on toki tullut seurattua urheilu-uutisten ja muun median kautta. Räikkösen asenne on aina tuntunut mieleiseltä. Jos on tarpeeksi hyvä siinä mitä tekee, ei hirveän paljon tarvitse välittää mitä muut ajattelevat. 

Asenne ei ole kuitenkaan samalla tavalla ilkeä tai koppava, kuin monilla ulkomaan urheiludiivoilla. Kimi Räikkösen urheilijaimago on selvää jatkua Seppo Rädyn tyyliin. Pieni pilke silmäkulmassa lauotaan toimittajien tyhmiin kysymyksiin tyhmiä vastauksia. Keskitytään autolla ajamiseen tai keihään heittämiseen. Urheilun ulkopuolella eletään ihan tavallista elämää perheen ja kavereiden kanssa.

Räikkösen tyyliä on opittu vuosien varrella ymmärtämään ja jopa arvostamaan. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Jotain median arvostuksesta kertoo se, että   vuoden urheilijaksi valittiin vuonna 2007 keihäänheittäjä Tero Pitkämäki. Siis samana vuonna, jolloin Räikkönen voitti maailman seuratuimman moottoriurheilulajin maailmanmestaruuden.

Kari Hotakaisen kirja Kimi Räikkösestä lupailee valoittavansa salaisuuksien verhoa ja kertovansa Kimistä aiempaa enemmän. Loppujen lopuksi kirjan anti on kuitenkin aika ohutta. Pääpiirteittään tarina on varmasti tuttu kaikille vähänkin urheilua seuranneille, köyhistä oloista noustaan maailman tähdeksi ja sankariksi. Välillä meinaa tulla ongelmia koska harrastetaan nuorten miesten paheita. Mitään hirvittävän erikoisia juttuja ei paljasteta. Ehkä itselleni uutena asiana tuli Kimin isään liittyvät asiat.

Hotakaisen kirjoitustyyli sopii erittäin hyvin Räikkösen elämänkerran kertojaksi. Se on sopivan samankuuloinen kuin se rooli, jonka media on jäämiehelle luonut. Tarinat vetävät hyvin ja kertojankin äänessä on suureen maailmaan joutuneen maalaisveijarin ilkikurisuutta. 

Valitettavasti kirja tuntuu vain kovin hätäisesti tehdyltä. Jo taitossa huomaa, että lähes jokaiselle sivulle on laitettu suurennettu viittaus jostakin tekstin kohdasta. Kesken matkaa sekaan ilmestyy satunnaisia kännitoilailuja ja ihan lopusta löytyy vielä listaus kaikista Kimin ajamista osakilpailuista. Tulee vähän semmoinen tunne, että opettaja on laittanut kirjoitustehtävään minimisivumäärän ja palautuksen lähestyessä ei ole riittänyt pelkkä marginaalien suurentaminen. Yksi kirjan sivu vaikuttaa myös siltä, että se on unohdettu kokonaan oikolukea.

Mutta eiköhän tästä kaikesta huolimatta tule kirja joka rikkoo myyntiennätyksiä Suomessa ja maailmalla. Ostin kirjan itse Prismasta samalla kuin hain viikonloppuevästä ja sellaisena tämä onkin oikein mainio.

Tuntematon Kimi Räikkönen lyhyesti

2/5 Parhaimmillaan loistava, mutta valitettavan repaleinen tarina Kimi Räikkösestä.

Hyvää

  • Hotakainen ja Räikkönen sopivat hyvin yhteen
  • Nykyhetkeen sijoittuvat osat kirjasta
  • Juoni vetää hyvin

Huonoa

  • Vaikuttaa vähän kiireessä julkaistulta
  • Välillä poukkoillaan vähän liian hätäisesti

 

kulttuuri kirjat