Harjunpää – Väkivallan virkamies – Matti Yrjänä Joensuu 1976

Harjunpää – Väkivallan virkamies – Matti Yrjänä Joensuu (1976) 269 sivua – Otava

Löysin mökiltä muutaman Harjunpää-kirjan, joista Väkivallan Virkamies on ilmeisesti ensimmäinen. Tykkään pohjoismaisista dekkareista ja olen ahminut kaikki Jo Nesbon Harry Hole-sarjan kirjat. Odotinkin aika paljon tältä suomalaiselta klassikkodekkarilta. Petyin pahasti.

Pidän aivot narikkaan-dekkareista sen takia, että niissä on yleensä alkoholisoitunut tai muuten rikkinäinen poliisi, joka joutuu selvittelemään kummallisia rikoksia. Juoni kulkee nopeasti ja koko ajan tapahtuu.

Harjunpää – Väkivallan virkamies on toisenlainen kirja. Ensimmäiset viisikymmentä sivua käydään läpi lähinnä poliisiaseman sisustusta ja sitä millaista on olla tylsässä kokouksessa tai odottaa puhelimen soimista. Jännitystä rakennetaan kuvailemalla sitä, kuinka paljon päähenkilöä pelottaa aina yötöihin lähtiessä. Kotona on perhe, joka tavataan lähinnä puhelimen välityksellä. Jossain kirjan puolessa välissä sitten tapahtuu. Harjunpää lähtee kolleagansa kanssa työkeikalle. Tämä keikka osoittautuukin vääräksi hälytykseksi ja poliisit palaavat nolostuneena takaisin työpaikalle.

Kirjan murhatapaus on tyypillinen suomalainen rikos. Alkoholisoitunut eläkeläinen kuolee känni-illan päätteeksi. Rikosta selvitetään ja jossain kohtaa tuntuu siltä, että kirja pääsee todella käyntiin. Sitten taas Joensuu käyttää pitkän aikaa kertomalla miten tapaus olisi voinut selvitä, jos poliisit olisivat haastatelleet oikeaa henkilöä, mutta inhimillisen virheen vuoksi tämä jää tekemättä. Tällä halutaan varmaankin painottaa sitä, miten sattumanvaraista poliisinkin työ oikeasti on. 

Henning Mankkelin dekkarissa poliisi menee talonäyttöön ja löytää luurangon sattumalta talon pihalta. Joensuun kirjassa poliisi olisi voinut löytää jotain, mutta sattumalta ei löydäkään.

Kirjan ainoa murhatapaus ratkeaa sitten aivan kirjan viimeisillä sivuilla. Syyllisistä ei anneta mitään vihjeitä ennen tätä.

Harjunpää – Väkivallan virkamies voisi olla oppikirja siitä, millaista poliisin työ on oikeasti ollut 70-luvulla. Tylsää odottelua ja väärien hälytysten perässä juoksemista. Oikeita rikoksia selvitetään haastattelemalla kymmeniä ihmisiä, jotka eivät tiedä mistään mitään. Talonmiehen asunnossa haisee kissanpissa ja tupakka käryää. Väkivallan uhka leijuu jatkuvasti mielessä ja pelko on aina läsnä.

Kirjassa kuvataa kuoleman jälkeen ruumiille tapahtuvia asioita hyvin realistisesti. Missä vaiheessa mikäkin osa ihmisestä turpoaa ja mitä nesteitä valuu minnekin.

Kirja on voinut julkaisuajankohtanaan olla hyvin järkyttävä teos. Nykyään kaikissa poliisisarjoissa tapahtuu kammottavampia asioita, eikä pelkkä ruumilla mässäily anna lukijalle juuri mitään. 

Odotin lukevani jännittävän kesälomakirjan, mutta sain tylsän dokumentaarisen teoksen poliisin elämästä 70-luvulla. Tuntuu siltä, että minua on huijattu. Eikö sinustakin tuntuisi huijaukselta, jos Dan Brownin seuraavassa kirjassa Robert Langdon vain tutkisi vanhoja uskonnollisia symboleita kirjastossa, eikä mitään tapahtuisi?

Harjunpää – Väkivallan virkamies lyhyesti

2/5 Helsinkiläisen väkivaltapoliisin tylsää arkea 70-luvulla

Hyvää

  • Hieno aikamatka 70-luvun Helsinkiin
  • Ilmeisen realistinen kuvaus

Huonoa

  • Tylsä
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *