Taiteiden yöstä vaikkei vielä ole edes yö

Oon täynnä taidetta. Monta päivää sitten sovittiin kaveriporukalla että lähdetään tänä iltana tsiigaamaan Turun Taiteiden Yötä ja kaikenlaisia tekotaiteilijoita ja hippejä, jotka ryömii koloistaan esiin kerran vuodessa. Anteeksi nyt nämä sanavalinnat, olen vähän rajoittunut.

Ensimmäinen taide-elämys oli Wiklundin kenkäosasto. Siitä jatkettiin sujuvasti saman katon alla sijaitsevaan Spice Iceen, jossa mä nautin taiteellisimman elintarvikeannoksen pitkään aikaan: samassa purkissa toffeejätskipallo, vaniljamansikkapehmistä, suolapähkinöitä ja Geishan palasia. Mässäämisen jälkeen ylitettiin tori ja löydettiin itsemme hetken päästä koruliikkeestä, jossa oli edelleen ale. Miinus seitkyt prosenttia!! Mun uusien korvakorujen ripustus oli myös taidetta parhaimmillaan. Ei olleet muuten mitkään perus nappikorvikset.

Salsamor-tanssikoulussa oli avoimet ovet Taiteiden Yön kunniaksi, ja mentiin kokeilemaan salsaa tai rumbaa tai jotakin, jossa tuli hiki. Tanssinopettajakin oli vähintään yhtä kuuma kuin pieni sali, johon oli ahtautunut parikymmentä eri ikäistä naista (todennäköisesti lähinnä opettajan timmin pepun houkuttelemina). Herkullisista näköaloista huolimatta jätettiin homma sikseen arviolta kymmenen minuutin kuluttua, koska hävetti niin paljon nähdä kompuroiva itsensä peilistä. 

Monen minuutin lanteen keikutuksen jälkeen porukka oli nälkäistä, ja päädyttiin ravintolaan, jonka nimeä en kerro hienotunteisuussyistä. Kyseisestä saluunasta löyhähti ensi askeleilla nenään aika kamala tuoksu. Muita valittamisen aiheita olivat lukitut vessat, kalliit hinnat, ja raa’at pihvit. Mutta ainakin allekirjoittanut oli niin väsynyt, että kaikki vaan nauratti. Ja nauratti, ja nauratti.

 Ravintola edessä poltettiin tupakit ja lähdettiin kotiin. Sen pituinen se. 

Ja loppuun vielä muutama valituksen sana. Taiteiden Yötä ei ollut mainostettu missään kovin näkyvästi, ja ihmettelen, miten väki löysi keskustaan tänä iltana niin suurin joukoin. Minä löysin sinne kavereitten vanavedessä. Ja mistäkö ne tiesi asiasta? En ymmärrä.

Jo kaupungilla oleva löysi taidetapahtumat ihan tuurilla, koska ihmisiä ei ohjattu mihinkään. Ehdotan ensi vuodeksi vähintään flyereiden jakajia pörräämään kauppatorille. Sekin harmitti, ettei museoihin, noihin taiteen luvattuihin laitoksiin, ollut ilmaista sisäänpääsyä edes tänään. 

Köyhän ja medioista vieraantuneen valittajan kitinäähän tämä kaikki on, mutta saa silti ketuttaa. Hyvää yötä, toivottavasti näen kunnon taideunen, enkä mitään mafiosoräiskintää, niinkuin viime yönä.

  PS. Jos voisin lisätä tähän allekirjoituksen, tekisin sen, koska käytin tekstissä itsestäni nimeä Allekirjoittanut. Pahoittelen harhaanjohtavaa ilmausta.

Kulttuuri Suosittelen

Yhtä kukkaa koko päivä

Otsikko kuulostaa ihan siltä, että oon imeskellyt jointteja koko päivän, mutta siitä ei siis ole ollenkaan kysymys. Tän päivän teema vaan tuntuu olevan kukat eri muodoissa ja paikoissa.

Aloitin työharjoittelun kukkakauppa Vivahteessa, jonka omistaja on auringonkukka ihmisen muodossa. Niin iloinen ja piristävä ihminen, että harvoin sellaisia näkee. Pääsin pitkästä aikaa käsiksi sellaiseen määrään leikkokukkia, että tottumattomampi pyörtyisi onnesta. Fiilistelin pulleita hortensioita, tumman violetteja eustomia, pieniä neilikoita, vanhan roosan värisiä ruusuja, valtavia gladioluksia, sööttejä morsiustähtiä ja ylväitä kalloja. Nam. 

Iltapäivällä laahustin peloissani hammaslääkäriin vain todetakseni, että jos Turun hammaslääkäreistä tehtäisiin kukkakimppu, tänään minua hoitanut olisi se kaikkein ihanin jalosyreeni. Se ei kiduttanut mua yhtään enempää kuin oli tarpeellista, ja huolehti koko ajan, ettei mulla ollut huono olo. Sillä oli aikaa mun kaikille hölmöille puolitärkeille kysymyksille, ja se jaksoi hymyillä koko ajan, vaikka edustaa yhtä pelätyimmistä ammateista ( heti sarjamurhaajan ja verottajan jälkeen). Sillä oli myös johonkin kukkaseen viittaava sukunimi, mutta tietysti unohdin sen, jotta kuulostaisi siltä, että kunhan nyt tässä keksin.

Myöhemmin lähdin siskon ja sen hoitolapsen kanssa älyttömän pitkälle lenkille, jonka aikana kuulin älyttömän monta kertaa sanan kukka. Suunnilleen yhtä monta kertaa, kuin parissa tunnissa voi kulkea ulkona kukan ohi. Jokaisen kohdalla se pieni ihminen ilahtui yhtä paljon, oli kyseessä sitten ohdake tai voikukka tai ruusu. Samaten jokaisen vastaantulevan koiran kohdalla piti murista ja jokaisen mopon kohdalla hurista.

Sulolla oli menoa, joten munkin piti keksiä sellaista. Lähdin Turun ehkä ihanimpaan puistoon (Petreliuksen Tähkäpuisto) kuvaamaan kasveja, koska mulle tuli tänään harjoittelussa sen tyyppinen olo, että oon unohtanut lähes kaiken, mitä oon kasveista ja niitten tunnistamisesta ikinä oppinut. Otin parisataa kuvaa, mutta koska olen täysi käsi kaikessa mikä liittyy tietokoneisiin, saatte tyytyä tähän vanhempaan kuvaan, joka muuten on ehkä paras kukka-aiheinen otos, mihin oon koskaan yltänyt:

44193_444522349348_28120_n.jpg

Menkää hei ulos, vielä kun on kesä: Siellä kukkii

Puheenaiheet Ajattelin tänään